Haaveissani olen matkalla jo

Me matkustamme ensi kesänä Lofooteille http://fi.wikipedia.org/wiki/Lofootit! Haaveeni toteutuu varmasti ellei joku meistä pahasti sairastu tai tapahdu jotain muuta ikävää. Mies saa olla kesällä ainakin kuukauden lomalla, joten meillä on hyvin aikaa matkustaa. Olen iloinen, että saan ryhtyä suunnittelemaan. Minä, kun koen, että suunnittelu on jo osa matkaa. Yläasteella suunnittelin erään ystäväni kanssa Lapin vaellusta. Matka ei koskaan oikeasti toteutunut, mutta me pääsimme aika lähelle oikean matkan tunnelmaa pelkästään haaveissamme. Mutta nyt kyllä toivoisin, että tämä matka todella toteutuu. Me juttelimmekin mieheni kanssa, että nyt on paree alkaa oikeasti toteuttamaan haaveitaan. Muuten voi käydä niin, että huomaamme 20 vuoden päästä, että elämäämme ei muuta ole mahtunutkaan kuin töitä ja arjen rutiineja. Se olisi ihan vastoin meidän ajatteluamme ja arvostuksiamme. Meitä ei kiinnosta raha ja menestys vaan se, että elämä täyttyy asioita, joista meidän perhe tulee onnelliseksi. Haave matkasta Lofooteille tuli minulle, kun eräs ystäväni näytti valokuvia sieltä. Minusta vain tuntui, että tuonne on päästävä joku päivä.

Me olemme miehen kanssa molemmat sellaisia wannabe-retkeilijöitä. Miehelle vaikeinta on lähteminen, hän kun niin helposti juuttuisi vain kotiin. Oltuaan vähän aikaa metsässä, hän innostuu ja alkaa hyppiä ja pomppia kiveltä toiselle (kirjaimellisesti näin käy). Kun vielä odotin poikaamme, me retkeilimme Isojärven kansallispuistossa ja siellä mieheni vannoi, että hän opettaa sitten lapselle takuulla kaikki tärkeät erätaidot. Täytyy ruveta siis oikeasti retkeilemään, että mies saa lunastaa lupauksensa. Minä taas olen sellainen, että intoa ja energiaa lähtemiseen yleensä on. Erätaitoni sen sijaan ovat onnettomat. Minulla kestää oikeasti ihan tosi kauan, että saan nuotion syttymään jos ylipäätään saan ja puukon kanssa minulla on peukalo keskellä kämmentä. Meistä kumpikaan ei tunne tarkasti kasveja ja eläimiä, mutta nautimme niiden ihmettelystä silti.

Emme miehen kanssa kumpikaan tykkää lentämisestä, joten matkustamme Lofooteille autolla. Minusta on ihana ajatus, että matka päämäärään sinänsä voi olla elämys. Muistan monia tanssireissuja lapsuudesta, jolloin toivoin vain, että kumpa matka ei loppuisi milloinkaan. Automatka jännittää kuitenkin aika paljon! Kuinka matka sinne mahtaa onnistua taaperon kanssa? No ajattelimme, että matka saa kestää monta päivää. Matkan varrella yövymme ystävien luona, Lapissa appivanhempien mökillä ja Ruotsin ja Norjan puolella teltassa leirintäalueilla. Etenemme mahdollisimman hyvin lapsen ehdoilla. Tietenkin tulee mieleen, että olisiko loma jossain etelän maassa kuitenkin helpompi vaihtoehto pienen lapsen kanssa. Semmoinen matka ei vain oikein meitä kiinnosta niin minkäs teet. Tietenkin voisi vielä tutkia, pääsisikö sinne julkisilla.

Minä jo niin näen meidät siellä villapaidat päällä tarpomassa! Ihanaa! Täyteen ahdettu pikkuinen auto, mies soittaa kitaraa nuotiopaikalla, lapsi nukkuu päikkäreitä kantorepussa huikeissa maisemissa...


Tulisipa kesä pian!

Ps. Jos tämä suunnitelma tuntuu kesällä liian hurjalta, ehkä sitten jäämme sinne Suomen Lappiin tai vaihdamme matkakohteeksi Ahvenanmaan. Katsotaan nyt vähän sen mukaan, millaiseksi viipertäjäksi tuo lapsi tuosta kesään mennessä kehittyy.