...siitä työahdistuksesta, kunnes se alkoi tuntua ihan turhalta narinalta. Sitten ajattelin, että voisinki kirjoittaa hetkessä syntyneestä onnen tulvahduksesta. Mutta olo ei ollutkaan enää sillä tavalla onnellinen, kun olin saanut pikkuisen viimein nukahtamaan. Sitten syntyi runo, tajunnanvirtana, tuosta noin vain kirjoittaen. Minulla ei ole tapana julkaista näin tuoreita tajunnanvirtana ja angstin pohjalta syntyneitä runon raakileita, mutta poikkeushan vahvistaa säännön.
Vauva 200209
Me ei välitetä enää,
me ollaan tässä ja nyt.
Äiti ja poika,
unen ja valveen rajamailla.
Ilta toisensa jälkeen
petyin itseeni
äitinä.
En saanut sinua toimimaan,
niin kuin käyttöoppaissa sanotaan.
Kuka niistä oppaista ylipäätään
mitään tolkkua olisi saanut.
Ne oli kirjoitettu niin monella kielellä,
eikä me isäsi kanssa olla kielitieteilijöitä.
Eikä sua ole tehty siellä,
missä niitä kieliä puhutaan.
Hei beibi sä olet made in me.
Me sinun kanssasi
nämä hetket valvomme.
Kestämme ne huudot,
jotka jäävät kaikumaan
korvien väliin niin,
että luulemme sinun itkevän silloinkin,
kun nukut levollista unta.
Me saamme kokea
illan viimeisen jännitysnäytöksen:
draaman,
villit muuvit,
hempeät halaukset ja
raivon purkaukset
ikuisuudelta tuntuvat hetket,
kunnes näytöksen sankari
viimein häviää
taiston unta vastaan.
Tervetuloa katsomaan ja kokeilemaan!
Näytökset: joka ilta
Kesto: ei rajaa
Tarjolla popcornia!
Tulette huomaamaan,
ei tätä mallia Vauva 200209 kuitenkaan,
meitä paremmin voi käyttöoppaat rakastaa.
Ihana runo, ja niin totta! :))
VastaaPoistaEdelliseen tekstiin kommentoisin, että teijän pitää tehä toinen vauva. ;) ei vaan, onhan se haikeaa mutta ihanaa kun vauva muuttuu isommaksi eikä ole enää se pieni tuhiseva mytty, vaan touhuava ja oman persoonaansa kasvattava yksilö. :)
Imetys. Siitä on aina moni montaa mieltä, mutta totuushan on että äiti ja lapsi keskenään varmaan tietää parhaiten mikä toimii ja missä mennään. Itse en voisi kuvitellakaan taaperoimetystä. Tässä asiassa on se hyvä, että sillä ei ole väliä mitä mieltä minä tai kukaan muukaan taaperoimetyksestä on, mutta varmasti se on vaikeaa olla ajattelematta muiden mielipiteitä. :/ Ihanaa että teillä on hyvä neuvolantäti joka ymmärtää ja osaa kannustaa! Eiköhän se lapsi sen itsekin lopeta aikanaan... Uskoisin ainakin.
Mullakin on sellainen olo että nyt pitäisi edetä johonkin, vaikka en oikeastaan haluaisi. Tässä on aika hyvä nyt, mutta jostain syystä koen paineita työelämään siirtymisestä/toisesta lapsesta... mitä ja missä välissä... ja miksi kaikki pitää suunnitella etukäteen. pöh.
En tiijä ikävöinkö varsinaisesti vauva-aikaa. Taaperon kanssa on jotenkin helpompaa kuitenkin ja just ihanaa se, että lapsi on jo niin selkeästi omanlainen osallistuva tyyppi :D.
VastaaPoistaEn miekään kai osannut kuvitella sitä taaperoimetystä omalle kohdalle tai sanotaanko, että en osannut kuvitella imetyksen suhteen yhtään mitään. Voihan se olla, että meillä tulee jossain vaiheessa semmoinen olo, että nyt saa riittää ja sitten vierotetaan. Sillai meillä kävi sen unikoulun kanssa, että mitta vaan täytty siittä heräilystä ja sitten se saatiin aikaseksi.
Joo pitäs jotenkin malttaa olla tässä hetkessä nyt. Kyllä ne asiat sutviutuu.
Ihana runo<3
VastaaPoistaJa just noin menee meilläkin, usein.
Kiitoksia Noora! Mukavaa kuulla, että muillakin samoja haasteita. Tai no "mukavaa" on ehkä vähän hassu sana tässä yhteydessä :D.
VastaaPoista