Ikävöin
Niitä lukuisia ystäviäni, joita en pääse tapaamaan tarpeeksi usein.
tiistai 28. joulukuuta 2010
maanantai 27. joulukuuta 2010
27. luukku
Suosikkipaikkani
Ehdottomasti se on koti, mikä ei ole mikään yllättävä vastaus. Olen jo joskus aiemminkin sanonut, etten kiinny paikkoihin. Muuttaminen asunnosta toiseen ei sinänsä tunnu hankalalta. Koti ei ole siis mikään pysyvä paikka vaan enemmänkin tila. Koti on tila missä saan olla täysin rehellinen oma itseni ja minut hyväksytään siellä sellaisena kuin olen. Kotia ei sen vuoksi voi perustaa kenen tahansa kanssa. Kämppiselämässäkin koin tärkeänä sen, että pystyin jotenkin rajaamaan oman tilani, oma huone tai edes oma sänky. Nyt minulla ei ole omaa huonetta, mutta onneksi meillä on huoneita sen verran paljon, että välillä pääsee ihan yksinkin olemaan ja minulle sallitaan se. Kuitenkin koin hyvin vaikeana sen lyhyen hetken elämässäni, kun asuin aivan yksin. Sellainen elämäntapa ei kerta kaikkiaan sopinut minulle. En tiedä johtuiko se siitä, ettei ystäviä ehkä siinä elämäntilanteessa ollut lähellä muutenkaan. Aloin pyöriä aivan liikaa omissa ajatuksissani ja murheissani. Koti on siis myös paikka, josta löytyy muitakin kuin minä itse.
Arjessa olen melkoinen menijä. Nyt joululomalla varsinainen rentoutuminen alkoi vasta, kun pääsimme sukuloimasta omaan kotiimme. Kaipaamme molemmat enemmän "kotoilua".
Ehdottomasti se on koti, mikä ei ole mikään yllättävä vastaus. Olen jo joskus aiemminkin sanonut, etten kiinny paikkoihin. Muuttaminen asunnosta toiseen ei sinänsä tunnu hankalalta. Koti ei ole siis mikään pysyvä paikka vaan enemmänkin tila. Koti on tila missä saan olla täysin rehellinen oma itseni ja minut hyväksytään siellä sellaisena kuin olen. Kotia ei sen vuoksi voi perustaa kenen tahansa kanssa. Kämppiselämässäkin koin tärkeänä sen, että pystyin jotenkin rajaamaan oman tilani, oma huone tai edes oma sänky. Nyt minulla ei ole omaa huonetta, mutta onneksi meillä on huoneita sen verran paljon, että välillä pääsee ihan yksinkin olemaan ja minulle sallitaan se. Kuitenkin koin hyvin vaikeana sen lyhyen hetken elämässäni, kun asuin aivan yksin. Sellainen elämäntapa ei kerta kaikkiaan sopinut minulle. En tiedä johtuiko se siitä, ettei ystäviä ehkä siinä elämäntilanteessa ollut lähellä muutenkaan. Aloin pyöriä aivan liikaa omissa ajatuksissani ja murheissani. Koti on siis myös paikka, josta löytyy muitakin kuin minä itse.
Arjessa olen melkoinen menijä. Nyt joululomalla varsinainen rentoutuminen alkoi vasta, kun pääsimme sukuloimasta omaan kotiimme. Kaipaamme molemmat enemmän "kotoilua".
sunnuntai 26. joulukuuta 2010
26. luukku
Pelkään
Olen sen jo täällä joskus aiemminkin sanonut, että eniten pelkään kuolemaa ja eritoten läheisten menettämistä. Omaani en osaa niin kovasti pelätä.
Olen sen jo täällä joskus aiemminkin sanonut, että eniten pelkään kuolemaa ja eritoten läheisten menettämistä. Omaani en osaa niin kovasti pelätä.
lauantai 25. joulukuuta 2010
24. ja 25. luukku
Ymmärrettävästi eilen en avannu nettiä, kun oli jotain tärkeämpääkin tekemistä. Me olimme miehen äidin luona Alastarolla. Samalla tapasimme Poikasen muitakin Pappoja ja Mummuja. Niitä riittääkin, kun mieheni on uusperheessä kasvanut. Aattoiltana nautittiin myös Poikasen serkkujen ja tädin seurasta. Tänä jouluna Poikanen selvästi ymmärsi jo enemmän lahjojen päälle ja halusi niitä innokkaasti availla. Hyviä käytännöllisiä lahjoja tuli niin Poikaselle kuin meille vanhemmillekin. Nyt olemme matkalla minun vanhempien luokse. Meillä on tavallaan kaksi aattoa :). Nyt joulukalenterin kysymyksiin.
Tämä saa minut itkemään
Syitä itkulle kyllä riittää, vaikken mikään joka paikan vollottaja olekaan. Periaatteessa syy voi olla mikä tahansa romanttisesta elokuvasta lähtien oman ja läheisten elämän kriiseihin saakka, kun olotila on valmiiksi herkkä tai väsynyt. Viime aikoina itkun on aiheuttanut nukkuvan Poikasen katselu. Siinä hetkessä on kaikki olennainen läsnä. Tavallaan mielessä ei liiku silloin mitään konkreettisia ajatuksia ja silti kaikki mahdolliset maailman tunteet ilosta suruun ovat läsnä.
Ensimmäinen
Lyhyesti sanottuna Rakkaus.
Tämä saa minut itkemään
Syitä itkulle kyllä riittää, vaikken mikään joka paikan vollottaja olekaan. Periaatteessa syy voi olla mikä tahansa romanttisesta elokuvasta lähtien oman ja läheisten elämän kriiseihin saakka, kun olotila on valmiiksi herkkä tai väsynyt. Viime aikoina itkun on aiheuttanut nukkuvan Poikasen katselu. Siinä hetkessä on kaikki olennainen läsnä. Tavallaan mielessä ei liiku silloin mitään konkreettisia ajatuksia ja silti kaikki mahdolliset maailman tunteet ilosta suruun ovat läsnä.
Ensimmäinen
Lyhyesti sanottuna Rakkaus.
torstai 23. joulukuuta 2010
23. luukku
Tämä saa minut voimaan paremmin
Tässä se on tullut todistettua, että mikä oikeasti saa voimaan paremmin ja se on LOMA ja AIKA. Ajalla tarkoitan täysin aikataulutonta aikaa. Se on tietysti lapsiperheelliselle vähän suhteellinen käsitys, mutta tosiaan se ettei tarvitse rynnätä mihinkään virastoon tai ettei ole mitään tarkasti sovittuja menoja, joissa pitää olla minuutilleen paikalla. Sen ei tarvitse olla vapaata aikaa kotitöistä tai lapsen kanssa olemisesta, kunhan se on vapaata edestakaisin sinkoilemisesta.
Tässä se on tullut todistettua, että mikä oikeasti saa voimaan paremmin ja se on LOMA ja AIKA. Ajalla tarkoitan täysin aikataulutonta aikaa. Se on tietysti lapsiperheelliselle vähän suhteellinen käsitys, mutta tosiaan se ettei tarvitse rynnätä mihinkään virastoon tai ettei ole mitään tarkasti sovittuja menoja, joissa pitää olla minuutilleen paikalla. Sen ei tarvitse olla vapaata aikaa kotitöistä tai lapsen kanssa olemisesta, kunhan se on vapaata edestakaisin sinkoilemisesta.
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
22. luukku
Tämä järkyttää minua
Noh kyllähän niitä järkyttäviä asioita tässä maailmassa valitettavasti riittää. Se kaikki paha mitä me ihmiset saamme toisillemme ja luonnolle aikaiseksi on järkyttävää. Onneksi maailmassa on paljon hyvääkin, onneksi meissä ihmisissä on sitä hyvääkin. En voi nyt sanoa mitään kovin henkilökohtaista, kun yhtäkkiä en keksi mitään yksittäistä asiaa. Kyllä omaankin elämään ja lähipiirin elämään kuuluu niitä järkyttäviä asioita, mutta juuri nyt ei ole pinnalla mitään suurempaa, onneksi.
Noh kyllähän niitä järkyttäviä asioita tässä maailmassa valitettavasti riittää. Se kaikki paha mitä me ihmiset saamme toisillemme ja luonnolle aikaiseksi on järkyttävää. Onneksi maailmassa on paljon hyvääkin, onneksi meissä ihmisissä on sitä hyvääkin. En voi nyt sanoa mitään kovin henkilökohtaista, kun yhtäkkiä en keksi mitään yksittäistä asiaa. Kyllä omaankin elämään ja lähipiirin elämään kuuluu niitä järkyttäviä asioita, mutta juuri nyt ei ole pinnalla mitään suurempaa, onneksi.
tiistai 21. joulukuuta 2010
21. luukku
Toinen hetki
Hyvänen aika sentään, joko on 21. päivä?!! Noh onneksi en aikonut nyt suurempia jouluvalmisteluja enää tehdä. Vai Toinen hetki, taisin kuvailla jo ne kaksi merkittävintä hetkeä tuolla aiemmin. Jostain syystä mieleeni tuli se hetki, kun sain kuulla päässeeni sisään erääseen kouluun. Oli kaunis kesäpäivä Tampereella. Pyöräilin Raholasta keskustaan konservatorion ovelle katsomaan pääsykokeiden tuloksia. En voinut uskoa silmiäni, olin päässyt sisään Tanssijan koulutusohjelmaan. Tämän seurauksena elämääni tuli niin mullistavia muutoksia, että sitä kaikkea on edes vaikeaa hahmottaa. Se oli unelman täyttymys. Miten moniin uusiin ihaniin ihmisiin olenkaan tutustunut tuon tapahtuman jälkeen ja miten monia mielenkiintoisia projekteja olen päässyt tekemään. En tiedä olisinko lainkaan sama ihminen nyt, jos olisi käynyt toisin.
Hyvänen aika sentään, joko on 21. päivä?!! Noh onneksi en aikonut nyt suurempia jouluvalmisteluja enää tehdä. Vai Toinen hetki, taisin kuvailla jo ne kaksi merkittävintä hetkeä tuolla aiemmin. Jostain syystä mieleeni tuli se hetki, kun sain kuulla päässeeni sisään erääseen kouluun. Oli kaunis kesäpäivä Tampereella. Pyöräilin Raholasta keskustaan konservatorion ovelle katsomaan pääsykokeiden tuloksia. En voinut uskoa silmiäni, olin päässyt sisään Tanssijan koulutusohjelmaan. Tämän seurauksena elämääni tuli niin mullistavia muutoksia, että sitä kaikkea on edes vaikeaa hahmottaa. Se oli unelman täyttymys. Miten moniin uusiin ihaniin ihmisiin olenkaan tutustunut tuon tapahtuman jälkeen ja miten monia mielenkiintoisia projekteja olen päässyt tekemään. En tiedä olisinko lainkaan sama ihminen nyt, jos olisi käynyt toisin.
maanantai 20. joulukuuta 2010
20. luukku
Tässä kuussa
Joulukuussa olotilani ovat oikein ääripäistä. Joulun odotusaika on tanssinopettajalle varsin kiireistä aikaa, kun on kaiken maailman näytöksiä, näytöksistä johtuvia ylimääräisiä harjoituksia ja esiintymisasuihin yms. liittyviä järjestelyjä. Kaiken tämän hässäkän keskellä pitää vielä hoitaa paperihommat sille mallille, että voi siirtyä joululomalle hyvällä mielellä. Tämän joulunalushässäkän vuoksi omat jouluvalmistelut jäävät aivan hunningolle. Joka joulu harmittaa, kun en saa ystäviäni muistettua mitenkään. Vaikka sinänsä minun mielestä kortit ja lahjat ei ole mitenkään välttämättömiä asioita, niistä ei pitäisi ottaa liikaa stressiä tai niiden koko idea menee pilalle. Jostain syystä kuitenkin stressaan. Joulu tarkoittaa tanssinopettajalle myös tulotonta aikaa, itselleni tulee lähes kuukauden palkaton kausi, mikä hiukan stressaa myös.
Nyt olen lähestulkoon päässyt oikeasti lomalle ja olo on ihana. Vihdoinkin on aikaa olla Poikasen kanssa ja tehdä kaikkea sitä, mihin arjessa paukut ei riitä kuten maalata, muovailla, leikkiä pitkiä leikkejä, leipoa, olla vain. Meillä on joulusiivouskin mallikkaasti jo hoidettu. Muutaman lahjan vielä hankimme, mutta emme mitään suuria määriä. Lähimmät ihmiset saavat jotain pientä. Poikaselle emme tänäkään vuonna osta mitään, koska tiedämme hänen saavan lahjoja ihan tarpeeksi sukulaisilta. Heti kun ehdin aion tehdä hänelle kuvakirjan, jossa on kuvia sukulaisista, mutta se ei taida aatoksi ehtiä. Miehen kanssa on myös sovittu, ettemme lahjo toisiamme, me molemmat koemme lahjojen ostamisen aika stressaavana emmekä halua sillä pilata lomatunnelmaa.
Joulukuussa pääsemme tapaamaan taas niitä sukulaisia, joita emme usein näe. Meillä ei ole yhtään yhteistä vapaapäivää miehen kanssa, joten matkustelut ovat arkiviikonloppuina poissuljettu ajatus.
Tämän kuun osalta olemme nyt voiton puolella. Ihanaa!
Joulukuussa olotilani ovat oikein ääripäistä. Joulun odotusaika on tanssinopettajalle varsin kiireistä aikaa, kun on kaiken maailman näytöksiä, näytöksistä johtuvia ylimääräisiä harjoituksia ja esiintymisasuihin yms. liittyviä järjestelyjä. Kaiken tämän hässäkän keskellä pitää vielä hoitaa paperihommat sille mallille, että voi siirtyä joululomalle hyvällä mielellä. Tämän joulunalushässäkän vuoksi omat jouluvalmistelut jäävät aivan hunningolle. Joka joulu harmittaa, kun en saa ystäviäni muistettua mitenkään. Vaikka sinänsä minun mielestä kortit ja lahjat ei ole mitenkään välttämättömiä asioita, niistä ei pitäisi ottaa liikaa stressiä tai niiden koko idea menee pilalle. Jostain syystä kuitenkin stressaan. Joulu tarkoittaa tanssinopettajalle myös tulotonta aikaa, itselleni tulee lähes kuukauden palkaton kausi, mikä hiukan stressaa myös.
Nyt olen lähestulkoon päässyt oikeasti lomalle ja olo on ihana. Vihdoinkin on aikaa olla Poikasen kanssa ja tehdä kaikkea sitä, mihin arjessa paukut ei riitä kuten maalata, muovailla, leikkiä pitkiä leikkejä, leipoa, olla vain. Meillä on joulusiivouskin mallikkaasti jo hoidettu. Muutaman lahjan vielä hankimme, mutta emme mitään suuria määriä. Lähimmät ihmiset saavat jotain pientä. Poikaselle emme tänäkään vuonna osta mitään, koska tiedämme hänen saavan lahjoja ihan tarpeeksi sukulaisilta. Heti kun ehdin aion tehdä hänelle kuvakirjan, jossa on kuvia sukulaisista, mutta se ei taida aatoksi ehtiä. Miehen kanssa on myös sovittu, ettemme lahjo toisiamme, me molemmat koemme lahjojen ostamisen aika stressaavana emmekä halua sillä pilata lomatunnelmaa.
Joulukuussa pääsemme tapaamaan taas niitä sukulaisia, joita emme usein näe. Meillä ei ole yhtään yhteistä vapaapäivää miehen kanssa, joten matkustelut ovat arkiviikonloppuina poissuljettu ajatus.
Tämän kuun osalta olemme nyt voiton puolella. Ihanaa!
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
19. luukku
Kaduttaa
Vaikkei mitään oikeastaan pidemmän päälle kannata jäädä murehtimaan niin kyllä niitäkin juttuja on, jotka edelleen silloin tällöin tulevat mieleen. Kateus kaduttaa aina. Se on niin turhaa ja voimia vievää. Olen onnellinen, että olen saanut anteeksi kateuspuuskani. Yleensä ne on todella niitä asioita, kun olen hoksannut toimineeni väärin joitain ihmisiä kohtaan. Olen tosi herkkä ottamaan syyllisyyttä niin monesta asiasta. En halua tässä kertoa yksityiskohtaisemmin.
Vaikkei mitään oikeastaan pidemmän päälle kannata jäädä murehtimaan niin kyllä niitäkin juttuja on, jotka edelleen silloin tällöin tulevat mieleen. Kateus kaduttaa aina. Se on niin turhaa ja voimia vievää. Olen onnellinen, että olen saanut anteeksi kateuspuuskani. Yleensä ne on todella niitä asioita, kun olen hoksannut toimineeni väärin joitain ihmisiä kohtaan. Olen tosi herkkä ottamaan syyllisyyttä niin monesta asiasta. En halua tässä kertoa yksityiskohtaisemmin.
lauantai 18. joulukuuta 2010
18. luukku
Mieleisin syntymäpäiväni
Näin aikuisena en juuri synttäreitä vietä. Mitään yksittäisiä synttäreitä on hankalaa enää muistaa. Olen kuitenkin aina tykännyt järjestää juhlia ja olla niissä. Rakastan sitä, kun on vähän juhlahulinaa ja tapaa ihmisiä, joita ei ole ehkä pitkään aikaan nähnyt. Jos arki antaisi myöten, meillä varmasti järjestettäisiin juhlia pienistäkin syistä. Muistan erityisen mielekkäänä touhuna kakkujen koristelun. Äitini kertoo aina saman jutun eräästä synttärikakusta, jonka koristelin täyteen nallekarkeilla ja kerroin samalla satua niistä nalleista.
Näin aikuisena en juuri synttäreitä vietä. Mitään yksittäisiä synttäreitä on hankalaa enää muistaa. Olen kuitenkin aina tykännyt järjestää juhlia ja olla niissä. Rakastan sitä, kun on vähän juhlahulinaa ja tapaa ihmisiä, joita ei ole ehkä pitkään aikaan nähnyt. Jos arki antaisi myöten, meillä varmasti järjestettäisiin juhlia pienistäkin syistä. Muistan erityisen mielekkäänä touhuna kakkujen koristelun. Äitini kertoo aina saman jutun eräästä synttärikakusta, jonka koristelin täyteen nallekarkeilla ja kerroin samalla satua niistä nalleista.
perjantai 17. joulukuuta 2010
torstai 16. joulukuuta 2010
16. luukku
Eka suudelmani
Helppo! Muistanhan minä, se oli yläasteen aikoihin ensirakkauteni kanssa meidän kodin läheisellä metsäpolulla. Muistan myös miten hullusti se jännitti. Minua erityisesti mietitytti, että maistuukohan huuleni erityisen pahalta tai haiseeko henki tai... Siitä jäi lämmin muisto kaikesta jännityksestä huolimatta tai ehkä juuri siksi. Poika oli kiva ja kokemus mukava onneksi.
Helppo! Muistanhan minä, se oli yläasteen aikoihin ensirakkauteni kanssa meidän kodin läheisellä metsäpolulla. Muistan myös miten hullusti se jännitti. Minua erityisesti mietitytti, että maistuukohan huuleni erityisen pahalta tai haiseeko henki tai... Siitä jäi lämmin muisto kaikesta jännityksestä huolimatta tai ehkä juuri siksi. Poika oli kiva ja kokemus mukava onneksi.
keskiviikko 15. joulukuuta 2010
15. luukku
Unelmani
Hmmm, tämä on kyllä paha. Ennen minulla oli unelmia vaikka muille jakaa, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että olen saanut niin paljon jo. Mitä vielä voi toivoa? Noh ensimmäinen asia mihin kaipaan muutosta on tämä minun työtilanne. En tiedä toisiko toinen ammatti helpotuksen vai mikä. Pitäisi löytää sellainen työ, joka ei veisi kaikkia voimia vapaa-ajaltani. Kaikki se on pois perheeltäni. Toinen asia on ystävät. Minulla on ihania ystäviä, mutta suurin osa asuu niin kaukana. Elämästäni puuttuu tällä hetkellä ne ystävät, joiden kanssa voisi jakaa arjen. Ehkä vika on minussa itsessäni, en vain löydä enää voimavaroja uusien ystävien etsimiseen ja ystävyyden ylläpitämiseen.
Hmmm, tämä on kyllä paha. Ennen minulla oli unelmia vaikka muille jakaa, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että olen saanut niin paljon jo. Mitä vielä voi toivoa? Noh ensimmäinen asia mihin kaipaan muutosta on tämä minun työtilanne. En tiedä toisiko toinen ammatti helpotuksen vai mikä. Pitäisi löytää sellainen työ, joka ei veisi kaikkia voimia vapaa-ajaltani. Kaikki se on pois perheeltäni. Toinen asia on ystävät. Minulla on ihania ystäviä, mutta suurin osa asuu niin kaukana. Elämästäni puuttuu tällä hetkellä ne ystävät, joiden kanssa voisi jakaa arjen. Ehkä vika on minussa itsessäni, en vain löydä enää voimavaroja uusien ystävien etsimiseen ja ystävyyden ylläpitämiseen.
tiistai 14. joulukuuta 2010
14. luukku
Mitä minulla oli päällä tänään?
Äh, tylsää tätähän kysyttiin jo. Noh tänään on taas ollut poikkeuksellinen päivä. Minulla oli ruudullinen hame, valkoinen puuvillapaita ja valkoinen villatakki. Harvoin olen näin nättinä. Tänään oli erikoinen päivä. Puolelta päivin lähdin Poikasen kanssa sairaalaan katsomaan meidän Piu pauta ultraan. Emme ehtineet kotiin ja iltapäivällä riensimme yhteen työpaikkaani. Tanssiryhmäni esiintyivät ja siksi olin pukeutunut kerrankin juhlavaatteisiin.
Äh, tylsää tätähän kysyttiin jo. Noh tänään on taas ollut poikkeuksellinen päivä. Minulla oli ruudullinen hame, valkoinen puuvillapaita ja valkoinen villatakki. Harvoin olen näin nättinä. Tänään oli erikoinen päivä. Puolelta päivin lähdin Poikasen kanssa sairaalaan katsomaan meidän Piu pauta ultraan. Emme ehtineet kotiin ja iltapäivällä riensimme yhteen työpaikkaani. Tanssiryhmäni esiintyivät ja siksi olin pukeutunut kerrankin juhlavaatteisiin.
maanantai 13. joulukuuta 2010
13. luukku
Tällä viikolla
Huokaistaan luultavasti helpotuksesta. Minulla ei ole enää yhtään tuntia opetettavana, sen sijaan ryhmäni esiintyvät tällä viikolla ja jäävät sitten joululomalle. Lisäksi on Poikasen päiväkodin joulujuhla aamulla klo 7.45! Siis klo 7.45, miten me iltatyöläiset päästään ylös niin aikaisin :D. Tällä viikolla lähetetään joulukortteja, mikäli ne postiin asti saadaan. Lisäksi siivotaan koti, joka on taas kaaostilassa. Poikanen nukkui viime yönä ensimmäisen yön omassa huoneessa ja meillä on vähän senkin vuoksi muutostilassa koti.
Huokaistaan luultavasti helpotuksesta. Minulla ei ole enää yhtään tuntia opetettavana, sen sijaan ryhmäni esiintyvät tällä viikolla ja jäävät sitten joululomalle. Lisäksi on Poikasen päiväkodin joulujuhla aamulla klo 7.45! Siis klo 7.45, miten me iltatyöläiset päästään ylös niin aikaisin :D. Tällä viikolla lähetetään joulukortteja, mikäli ne postiin asti saadaan. Lisäksi siivotaan koti, joka on taas kaaostilassa. Poikanen nukkui viime yönä ensimmäisen yön omassa huoneessa ja meillä on vähän senkin vuoksi muutostilassa koti.
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
12. luukku
Käsilaukussani
Paljon kuitteja verotusta varten, kukkaro, kännykkä, laturi, avaimet ja bussikortti sekä pari kynää, heijastin, jota ei ole vieläkään laitettu takkiin kiinni.
Paljon kuitteja verotusta varten, kukkaro, kännykkä, laturi, avaimet ja bussikortti sekä pari kynää, heijastin, jota ei ole vieläkään laitettu takkiin kiinni.
lauantai 11. joulukuuta 2010
10. ja 11. luukku
Päivän asu
Eilen vaihdoinkin asua usein, koska olin kahteen otteeseen töissä ja tällä kertaa tanssijana. Aamulla pukeuduin niin lämpimästi kuin suinkin pystyin: pitkikset, fleecehousut, huppari sekä tietenkin lämpimät ulkovaatteet. Tämän kaiken päälle puin vielä tonttupuseron ja tonttulakin. Olin meinaan aamutonttuilemassa Lahden kaupungilla aamuruuhkan keskellä. Joulupukilla töissä siis ;). Pakko näin asian vierestä sanoa, että jos haluaa kokea ihmisten aidoimman reaktion, paras aika tehdä performanssitaidetta kadulla voisi olla aamulla seitsemän aikaan. Saimme rekkakuskeilta lentosuukkoja, jotkut vaihtoivat vikkelästi kadun puolta, jotkut olivat vain niin aidon yllättyneitä. Ihanaa oli saada ihmiset hymyilemään, kenties saimme nähdä päivän ensimmäiset hymyt. Iltapäivällä olin ihan tavallisissa vaatteissa, mutta illan näytökseen pukeuduin mustiin legginseihin ja valkeaan tunikaan.
Sisarukseni
Minulla on muutaman vuoden vanhempi isoveli. Sitkeä sissi, josta olen ylpeä ja iloinen!
Eilen vaihdoinkin asua usein, koska olin kahteen otteeseen töissä ja tällä kertaa tanssijana. Aamulla pukeuduin niin lämpimästi kuin suinkin pystyin: pitkikset, fleecehousut, huppari sekä tietenkin lämpimät ulkovaatteet. Tämän kaiken päälle puin vielä tonttupuseron ja tonttulakin. Olin meinaan aamutonttuilemassa Lahden kaupungilla aamuruuhkan keskellä. Joulupukilla töissä siis ;). Pakko näin asian vierestä sanoa, että jos haluaa kokea ihmisten aidoimman reaktion, paras aika tehdä performanssitaidetta kadulla voisi olla aamulla seitsemän aikaan. Saimme rekkakuskeilta lentosuukkoja, jotkut vaihtoivat vikkelästi kadun puolta, jotkut olivat vain niin aidon yllättyneitä. Ihanaa oli saada ihmiset hymyilemään, kenties saimme nähdä päivän ensimmäiset hymyt. Iltapäivällä olin ihan tavallisissa vaatteissa, mutta illan näytökseen pukeuduin mustiin legginseihin ja valkeaan tunikaan.
Sisarukseni
Minulla on muutaman vuoden vanhempi isoveli. Sitkeä sissi, josta olen ylpeä ja iloinen!
9. luukku
Uskoni
Aloitan epäolennaisimmasta, jotta sekin nyt sitten tulee selväksi: En kuulu kirkkoon. Se tosin ei kerro vielä minun uskonnosta tai sanoisin mieluummin maailmankatsomuksesta mitään. Olen kiinnostunut uskon asioista, mutta luterilainen kirkko ei koskaan ole tuntunut oikealta paikalta minulle. Aina siinä jokin rupeaa ahdistamaan, ei siitä nyt tässä tarkemmin.
Minua ei ole kasvatettu mihinkään uskontoon, muttei myöskään ateistiksi. Vanhempani ajattelivat, että saan itse päättää, kun olen siihen kypsä. Olen siis saanut käydä rippikoulun ja olla mukana gospelkuorossa, mutta koulussa opiskelin elämänkatsomustietoa. Sanoisin, että ET-tunneilta olen saanut parhaat ajattelun eväät, mitä koulu voi tarjota. Olen etsijä ja agnostikko. Tutustun avoimesti itselleni vieraisiinkin uskontoihin ja kuka ties vielä löydänkin sellaisen, jonka voin kokea 100-prosenttisesti omakseni. Uskonto on minulle vakava juttu enkä halua liittyä mihinkään uskontokuntaan tavan vuoksi.
Toisin kuin monet luulevat, kirkkoon kuulumaton ei ole yhtä kuin moraaliton ja arvoton ihminen. Mietin itse asiassa arvoasioita aika paljon. Arvostan kristinuskoonkin liittyviä arvoja: lähimmäisen rakkaus ja armo. Ehkä minä sitten uskon rakkauteen. Kun liikun luonnossa, minulle tulee sellainen olo, että jumaluutta on kaikessa, jokin suurempi voima on läsnä kaikkialla ja kaikessa.
Uskon, että elämä on lahja, jota tulee vaalia.
Aloitan epäolennaisimmasta, jotta sekin nyt sitten tulee selväksi: En kuulu kirkkoon. Se tosin ei kerro vielä minun uskonnosta tai sanoisin mieluummin maailmankatsomuksesta mitään. Olen kiinnostunut uskon asioista, mutta luterilainen kirkko ei koskaan ole tuntunut oikealta paikalta minulle. Aina siinä jokin rupeaa ahdistamaan, ei siitä nyt tässä tarkemmin.
Minua ei ole kasvatettu mihinkään uskontoon, muttei myöskään ateistiksi. Vanhempani ajattelivat, että saan itse päättää, kun olen siihen kypsä. Olen siis saanut käydä rippikoulun ja olla mukana gospelkuorossa, mutta koulussa opiskelin elämänkatsomustietoa. Sanoisin, että ET-tunneilta olen saanut parhaat ajattelun eväät, mitä koulu voi tarjota. Olen etsijä ja agnostikko. Tutustun avoimesti itselleni vieraisiinkin uskontoihin ja kuka ties vielä löydänkin sellaisen, jonka voin kokea 100-prosenttisesti omakseni. Uskonto on minulle vakava juttu enkä halua liittyä mihinkään uskontokuntaan tavan vuoksi.
Toisin kuin monet luulevat, kirkkoon kuulumaton ei ole yhtä kuin moraaliton ja arvoton ihminen. Mietin itse asiassa arvoasioita aika paljon. Arvostan kristinuskoonkin liittyviä arvoja: lähimmäisen rakkaus ja armo. Ehkä minä sitten uskon rakkauteen. Kun liikun luonnossa, minulle tulee sellainen olo, että jumaluutta on kaikessa, jokin suurempi voima on läsnä kaikkialla ja kaikessa.
Uskon, että elämä on lahja, jota tulee vaalia.
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
8. luukku
Se hetki
Muutama vuosi sitten illalla vanhassa kartanossa olin hiipimässä omaan huoneeseen nukkumaan. Käytävällä vastaan tuli eräs aika ihana. Pysähdyimme molemmat, teki mieli sanoa jotain, mutten saanut mitään suusta tulemaan. Mies rikkoi kiusallisen hiljaisuuden halaamalla. Toivotimme hyvää yötä toisillemme. Se oli ensimmäinen halaus ja ensimmäinen varma merkki. Tästä tulee jotain enemmän. Viikon ajan sanat juuttuivat kurkkuuni. Sitten viimein, kun olimme retkellä eräässä kauniissa kylässä, sain sanottua tunteeni ääneen. Näin alkoi rakkaussuhteeni nykyiseen mieheeni.
Ja toinen Hetki isolla H:lla oli tietenkin ensitapaaminen Poikasen kanssa. Miten pieni ja suloinen voi ihmisalku olla! Sille ei ole enempää sanoja.
Muutama vuosi sitten illalla vanhassa kartanossa olin hiipimässä omaan huoneeseen nukkumaan. Käytävällä vastaan tuli eräs aika ihana. Pysähdyimme molemmat, teki mieli sanoa jotain, mutten saanut mitään suusta tulemaan. Mies rikkoi kiusallisen hiljaisuuden halaamalla. Toivotimme hyvää yötä toisillemme. Se oli ensimmäinen halaus ja ensimmäinen varma merkki. Tästä tulee jotain enemmän. Viikon ajan sanat juuttuivat kurkkuuni. Sitten viimein, kun olimme retkellä eräässä kauniissa kylässä, sain sanottua tunteeni ääneen. Näin alkoi rakkaussuhteeni nykyiseen mieheeni.
Ja toinen Hetki isolla H:lla oli tietenkin ensitapaaminen Poikasen kanssa. Miten pieni ja suloinen voi ihmisalku olla! Sille ei ole enempää sanoja.
tiistai 7. joulukuuta 2010
7. luukku
Paras ystäväni
Minulla ei ole oikeasti sellaista, mutta sen sijaan minulla on monta ihanaa ystävää. Minua hiukan jopa ahdistaa ajatus, että minun pitäisi valita joku heistä parhaaksi. Kaikki ovat parhaita! Kaikista parhaimpia ovat he, jotka säilyvät, vaikkemme arjessa usein tapaakaan, mutta voimme silti aina jatkaa siitä mihin viimeksi jäimme.
Kiitos kun olette olemassa!
Minulla ei ole oikeasti sellaista, mutta sen sijaan minulla on monta ihanaa ystävää. Minua hiukan jopa ahdistaa ajatus, että minun pitäisi valita joku heistä parhaaksi. Kaikki ovat parhaita! Kaikista parhaimpia ovat he, jotka säilyvät, vaikkemme arjessa usein tapaakaan, mutta voimme silti aina jatkaa siitä mihin viimeksi jäimme.
Kiitos kun olette olemassa!
maanantai 6. joulukuuta 2010
6. luukku
Minun päiväni
Tämäkin on lyhyestä virsi kaunis. Heräsin aamulla siihen, että Poikanen oli herännyt herätyskellon ääneen. Itse en moista ääntä ollut kuullut, en saanut oikein nukuttua yöllä, mutta ah aamulla olisi uni kelvannut. Kävin suihkussa, söin vähän. Kömmin hetkeksi Poikasen viereen ja katselin vain. Sitten olikin aika lähteä bussiin.
Tapasin ohjaajaystäviä esiintymisasujen kankaiden leikkuutalkoiden merkeissä. Siitä eteenpäin kahdeksan tuntia minä vain leikkasin ja leikkasin. Lopulta olin yksin salilla väsyneenä ja nälkäisenä. Kävelin kaupungilla ja löysin itseni thaimaalaisesta ravintolasta syömästä aivan liian myöhäistä lounasta. Juttelin äidin kanssa puhelimessa ja hyppäsin bussin kyytiin.
Aah ihanaa vihdoinkin olen kotona! Ilta on mennyt pojan kanssa leikkiessä ja nyt vähän katselen sähköposteja yms..
Tämäkin on lyhyestä virsi kaunis. Heräsin aamulla siihen, että Poikanen oli herännyt herätyskellon ääneen. Itse en moista ääntä ollut kuullut, en saanut oikein nukuttua yöllä, mutta ah aamulla olisi uni kelvannut. Kävin suihkussa, söin vähän. Kömmin hetkeksi Poikasen viereen ja katselin vain. Sitten olikin aika lähteä bussiin.
Tapasin ohjaajaystäviä esiintymisasujen kankaiden leikkuutalkoiden merkeissä. Siitä eteenpäin kahdeksan tuntia minä vain leikkasin ja leikkasin. Lopulta olin yksin salilla väsyneenä ja nälkäisenä. Kävelin kaupungilla ja löysin itseni thaimaalaisesta ravintolasta syömästä aivan liian myöhäistä lounasta. Juttelin äidin kanssa puhelimessa ja hyppäsin bussin kyytiin.
Aah ihanaa vihdoinkin olen kotona! Ilta on mennyt pojan kanssa leikkiessä ja nyt vähän katselen sähköposteja yms..
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
5. luukku
Ai kamala miten suuri kysymys: Mitä on rakkaus? Mie kirjotin jo tästä pitkää analyysiä, mutta se olin plääh.
Tänään meillä oli vähän surullisia ajatuksia mielessä. Mies tuli sitten viereen sohvalle istumaan ja siinä juteltiin ja tuettiin toisiamme. Rakkaus on ainakin sitä. Se on sitä, että haluan olla tuon miehen kanssa, vaikka toisinaan meillä menee hermot toisiimme. Se on rakkautta, kun olemme leikkineet tänään pojan kanssa yhdessä legoilla pitkät tovit. Se on sitä, kun arvostaa ihmistä sellaisena kuin hän on. Kyllä se sitäkin on, että sydän heittää välillä kuperkeikkaa, kun toinen vain on niin ihana!
Välillä rakastaminen tekee kipeää. Siihen voi liittyä menettämisen pelkoa, huolta ja joskus jopa vihaa ja kateutta. Rakastaminen on sitä, että on armollinen toista kohtaan, sitä että voimme antaa anteeksi toinen toisillemme.
Se on avunantoa ja läsnäoloa arjen keskellä.
"Sitähän se kaikki on, rakkautta rakkautta vaan!" Ei kai se rakkaus ole sen kummempaa, se ei ole tiedettä vaan ihan arkinen jokapäiväinen juttu!
Tänään meillä oli vähän surullisia ajatuksia mielessä. Mies tuli sitten viereen sohvalle istumaan ja siinä juteltiin ja tuettiin toisiamme. Rakkaus on ainakin sitä. Se on sitä, että haluan olla tuon miehen kanssa, vaikka toisinaan meillä menee hermot toisiimme. Se on rakkautta, kun olemme leikkineet tänään pojan kanssa yhdessä legoilla pitkät tovit. Se on sitä, kun arvostaa ihmistä sellaisena kuin hän on. Kyllä se sitäkin on, että sydän heittää välillä kuperkeikkaa, kun toinen vain on niin ihana!
Välillä rakastaminen tekee kipeää. Siihen voi liittyä menettämisen pelkoa, huolta ja joskus jopa vihaa ja kateutta. Rakastaminen on sitä, että on armollinen toista kohtaan, sitä että voimme antaa anteeksi toinen toisillemme.
Se on avunantoa ja läsnäoloa arjen keskellä.
"Sitähän se kaikki on, rakkautta rakkautta vaan!" Ei kai se rakkaus ole sen kummempaa, se ei ole tiedettä vaan ihan arkinen jokapäiväinen juttu!
Oletko koskaan?
Minusta ei nyt ihan ilman lämmittelyä ole vastaamaan tuohon tämän päivän joulukalenterin kysymykseen, ajattelin sitten lämmitellä tämmöisellä hömpällä. Sitä paitsi jotenkin ihmeellisesti viihdyn näitten tällaisten kyselyiden äärellä.
Istunut poliisiautossa? En.
Tullut umpikännissä kotiin aamulla? Varmasti
Nukkunut samassa sängyssä monta vuotta itseäsi vanhemman vastakkaisen sukupuolen henkilön kanssa? Kyllä
Kontannut koulun lattialla? No takuuvarmasti vaikken muistakaan, varmaankin joka koulussa on leikitty jotain sellaista, jossa on sitten joutunut konttaamaan (paitsi iltalukiossa ei varmaankaan)
Poiminut sieniä? kyllä
Juossut todella henkesi edestä? Sanoisin mieluumminkin, että kävellyt, koska tilanne vaati jotain muuta kuin näkyvää pakenemista. En nyt tiedä ihan, että henki olisi ollut vaarassa, mutta tilanne oli kuitenkin uhkaava.
Murtautunut autoon? En, hyvä että avaimella sisään pääsen ilman apua.
Unohtanut jotakin lentokoneeseen? En ole varma jäikö Pekka Töpöhäntä - takki Unkariin lentokentälle vai koneeseen.
Kaatunut kenkien takia? Todennäköisesti.
Polskutellut Serenassa? En, mutta pienenä kovasti siitä haaveilin ja muistan sen mainoslaulun edelleen.
Uinut vaatteet päällä? Kyllä
Laulanut mikrofoniin? Kyllä ja laulaisin vaikka joka päivä, jos meille hankittas singstar :)
Itkenyt koulussa? Varmasti, ilosta ja surusta
Kokeillut nuuskaa? Yöks, en ikinä laittaisi suuhuni
Ollut masentunut? En diagnosoidusti
Oksentanut ihmisen päälle? En tietääkseni muiden kuin itseni
Purrut kissaa, kun se on purrut sinua? Onneksi kissakaan ei ole purrut minua koskaan
Haukkunut koiralle? Tietenkin
Kaatunut mopolla? Muistelen, että olen ollut kyydissä, kun mopo on kaatunut
Heilunut jossakin alusvaatteillasi? Kyllä.
Pessyt ikkunoita? Joo vaikkei sitä ehkä uskoisi juuri nyt, jos meidän ikkuinoita katsoisi.
Maistanut mustekalaa? Joo
Ollut ambulanssissa? Ensiapukurssilla varmaankin
Kummat on söpömpiä blondit vai tummat? Itsensä näköiset
Pitääkö ihastuksesi/rakkaasi olla pidempi vai lyhyempi kuin sinä? Empä ole tullut koskaan ajatelleeksi
Inhoatko ketään tällä hetkellä? En varsinaisesti, mutta en kyllä pidä kaikkien ihmisten käytöksestä
Rakastatko ketään juuri nyt? Takuuvarmasti
Rakastaako sinua kukaan tällä hetkellä? Takuuvarmasti
Ikävöitkö ketään? Kyllä, ystäviä.
Oletko mustasukkainen? Välillä valitettavasti
Paras ystäväsi? Ehkä se on tuo mieheni, mutta jokainen ystävä on arvokas, ei heitä voi laittaa järjestykseen
Mitä teet viikonloppuisin? Vietän vapaapäivän poikani kanssa ja käyn vetämässä kerhoa taaperoille (ja vanhemmilleen)
Mitä mieltä olet kaukosuhteista? Kokemusta on, toimii, kun ei tarvitse liian kauan kituuttaa sellaisessa
Onko sinulla webkameraa? öö en tiedä
Kuinka pitkä olet? 166
Mitä vihaat itsessäsi? Liian monimutkaista ajattelua
Asuisitko mielellään maalla vai kaupungissa? Maaseutumaisesti hyvien kulkuyhteyksien päässä
Lempieläimesi? Kaikki karvaturvelot joita voi silittää, tosin olen jopa joskus pitänyt yhtä käärmettä suloisena (vaikka olenkin käärmekammoinen)
Mitä eläintä itse muistutat eniten? Olisin muuten kyllä delfiini, mutten osaa samanlaisia temppuja kuin he
Lempinumerosi? Tällä hetkellä 3, meidän perheen lukumäärä
Keneen luotat parhaiten? Vanhempiini
Onko sinulla yhtään sellaista salaisuutta mitä ei kukaan muu tiedä kun sinä? Varmasti
Kuinka aikasin menet yleensä nukkumaan? klo 23-24
Horoskooppisi? Neitsyt
Millasista elokuvista tykkäät? Koskettavista, ajatuksia ja tunteita herättävistä
Oletko koskaan liftannu? Olen, mutten päässyt kyytiin
Omistatko mitään kulkuneuvoa? Noh kai mie osittain tuon meidän auton omistan, pyörän tietty kans
Viimeisin viesti minkä tänään olet saanut? Toivotaan molemmille terveempää loppuvuotta!
Onko puhelimessasi turhia numeroita? Mistä sitä tietää, milloin niitä numeroita tarvitsee?
Ketä ajattelet juuri nyt? Poikasta
Paljonko kello on juuri nyt? Ohhoh, mutta sehän on jo yli 12
Kuka soitti sinulle viimeksi? äiti
Kummalla puolella sänkyä nukut? Reunalla useimmiten
Pihviä vai kanaa? Pihviä, luomuna
Onko sinun koskaan pitänyt hypätä autosta ulos oksentamaan? Varmaankin, mutta viimeksi oli onneksi pussi mukana
Kumman jalan pistät housuista sisään ensimmäiseksi? Ei varmaan mitään logiikkaa
Suihku vai kylpy? Suihku
Mitä söit lounaaksi tänään? Luomujauhelihaa ja perunaa
Menisitkö mielummin telttailemaan vai viiden tähden hotelliin? Vaikka telttailusta pidänkin, väsymystilan vuoksi valkkaisin hotellin
Oletko oksentanut koska olet juonut liikaa? Valitettavasti
Kauanko olet yleensä suihkussa? Liian kauan
Miltä sinusta tuntuu juuri nyt? Nukuttaa, mutta päässä surisee liikaa ajatuksia
Oletko pitkä vai lyhyt? Siltä väliltä
Kuunteletko nyt jotain kappaletta? En
Onko sydämesi koskaan särkynyt? Varmasti
Mitä kaikkia mahdollisia ääniä kuulet juuri nyt? Tietokoneesta kuuluu jonkun pelin äänet
Sano kolme tavaraa mitä näät sinun vasemmalla puolella? Viirivehka, sohva ja lokkitaulu
Istunut poliisiautossa? En.
Tullut umpikännissä kotiin aamulla? Varmasti
Nukkunut samassa sängyssä monta vuotta itseäsi vanhemman vastakkaisen sukupuolen henkilön kanssa? Kyllä
Kontannut koulun lattialla? No takuuvarmasti vaikken muistakaan, varmaankin joka koulussa on leikitty jotain sellaista, jossa on sitten joutunut konttaamaan (paitsi iltalukiossa ei varmaankaan)
Poiminut sieniä? kyllä
Juossut todella henkesi edestä? Sanoisin mieluumminkin, että kävellyt, koska tilanne vaati jotain muuta kuin näkyvää pakenemista. En nyt tiedä ihan, että henki olisi ollut vaarassa, mutta tilanne oli kuitenkin uhkaava.
Murtautunut autoon? En, hyvä että avaimella sisään pääsen ilman apua.
Unohtanut jotakin lentokoneeseen? En ole varma jäikö Pekka Töpöhäntä - takki Unkariin lentokentälle vai koneeseen.
Kaatunut kenkien takia? Todennäköisesti.
Polskutellut Serenassa? En, mutta pienenä kovasti siitä haaveilin ja muistan sen mainoslaulun edelleen.
Uinut vaatteet päällä? Kyllä
Laulanut mikrofoniin? Kyllä ja laulaisin vaikka joka päivä, jos meille hankittas singstar :)
Itkenyt koulussa? Varmasti, ilosta ja surusta
Kokeillut nuuskaa? Yöks, en ikinä laittaisi suuhuni
Ollut masentunut? En diagnosoidusti
Oksentanut ihmisen päälle? En tietääkseni muiden kuin itseni
Purrut kissaa, kun se on purrut sinua? Onneksi kissakaan ei ole purrut minua koskaan
Haukkunut koiralle? Tietenkin
Kaatunut mopolla? Muistelen, että olen ollut kyydissä, kun mopo on kaatunut
Heilunut jossakin alusvaatteillasi? Kyllä.
Pessyt ikkunoita? Joo vaikkei sitä ehkä uskoisi juuri nyt, jos meidän ikkuinoita katsoisi.
Maistanut mustekalaa? Joo
Ollut ambulanssissa? Ensiapukurssilla varmaankin
Kummat on söpömpiä blondit vai tummat? Itsensä näköiset
Pitääkö ihastuksesi/rakkaasi olla pidempi vai lyhyempi kuin sinä? Empä ole tullut koskaan ajatelleeksi
Inhoatko ketään tällä hetkellä? En varsinaisesti, mutta en kyllä pidä kaikkien ihmisten käytöksestä
Rakastatko ketään juuri nyt? Takuuvarmasti
Rakastaako sinua kukaan tällä hetkellä? Takuuvarmasti
Ikävöitkö ketään? Kyllä, ystäviä.
Oletko mustasukkainen? Välillä valitettavasti
Paras ystäväsi? Ehkä se on tuo mieheni, mutta jokainen ystävä on arvokas, ei heitä voi laittaa järjestykseen
Mitä teet viikonloppuisin? Vietän vapaapäivän poikani kanssa ja käyn vetämässä kerhoa taaperoille (ja vanhemmilleen)
Mitä mieltä olet kaukosuhteista? Kokemusta on, toimii, kun ei tarvitse liian kauan kituuttaa sellaisessa
Onko sinulla webkameraa? öö en tiedä
Kuinka pitkä olet? 166
Mitä vihaat itsessäsi? Liian monimutkaista ajattelua
Asuisitko mielellään maalla vai kaupungissa? Maaseutumaisesti hyvien kulkuyhteyksien päässä
Lempieläimesi? Kaikki karvaturvelot joita voi silittää, tosin olen jopa joskus pitänyt yhtä käärmettä suloisena (vaikka olenkin käärmekammoinen)
Mitä eläintä itse muistutat eniten? Olisin muuten kyllä delfiini, mutten osaa samanlaisia temppuja kuin he
Lempinumerosi? Tällä hetkellä 3, meidän perheen lukumäärä
Keneen luotat parhaiten? Vanhempiini
Onko sinulla yhtään sellaista salaisuutta mitä ei kukaan muu tiedä kun sinä? Varmasti
Kuinka aikasin menet yleensä nukkumaan? klo 23-24
Horoskooppisi? Neitsyt
Millasista elokuvista tykkäät? Koskettavista, ajatuksia ja tunteita herättävistä
Oletko koskaan liftannu? Olen, mutten päässyt kyytiin
Omistatko mitään kulkuneuvoa? Noh kai mie osittain tuon meidän auton omistan, pyörän tietty kans
Viimeisin viesti minkä tänään olet saanut? Toivotaan molemmille terveempää loppuvuotta!
Onko puhelimessasi turhia numeroita? Mistä sitä tietää, milloin niitä numeroita tarvitsee?
Ketä ajattelet juuri nyt? Poikasta
Paljonko kello on juuri nyt? Ohhoh, mutta sehän on jo yli 12
Kuka soitti sinulle viimeksi? äiti
Kummalla puolella sänkyä nukut? Reunalla useimmiten
Pihviä vai kanaa? Pihviä, luomuna
Onko sinun koskaan pitänyt hypätä autosta ulos oksentamaan? Varmaankin, mutta viimeksi oli onneksi pussi mukana
Kumman jalan pistät housuista sisään ensimmäiseksi? Ei varmaan mitään logiikkaa
Suihku vai kylpy? Suihku
Mitä söit lounaaksi tänään? Luomujauhelihaa ja perunaa
Menisitkö mielummin telttailemaan vai viiden tähden hotelliin? Vaikka telttailusta pidänkin, väsymystilan vuoksi valkkaisin hotellin
Oletko oksentanut koska olet juonut liikaa? Valitettavasti
Kauanko olet yleensä suihkussa? Liian kauan
Miltä sinusta tuntuu juuri nyt? Nukuttaa, mutta päässä surisee liikaa ajatuksia
Oletko pitkä vai lyhyt? Siltä väliltä
Kuunteletko nyt jotain kappaletta? En
Onko sydämesi koskaan särkynyt? Varmasti
Mitä kaikkia mahdollisia ääniä kuulet juuri nyt? Tietokoneesta kuuluu jonkun pelin äänet
Sano kolme tavaraa mitä näät sinun vasemmalla puolella? Viirivehka, sohva ja lokkitaulu
lauantai 4. joulukuuta 2010
Joulukalenterin ekat luukut
Vastaan samantien kaikkiin neljään, kun aloitin tämä vähän myöhässä.
1. luukku
Vaikeinta on ehkä esitellä itsensä. Sen jälkeen, kun minusta on tullut äiti ja varsinkin nyt, kun pyörin myös kiireisenä työelämässä, minulla on hiukan ollut se oma minuus kateissa tai minusta tuntuu, että sitä on vaikeampi määritellä. Olen sitä mitä minun elämäni on.
2. luukku
Olen aina ollut hyvin herkkä ihastumaan, milloin mihinkin. Ihastuksistani ei voi vetää mitään johtopäätöksiä siitä millaisista miehistä minä tykkään, koska ne ovat olleet niin laidasta laitaan ja olen ihastunut ihmisissä niin erilaisiin asioihin kuten luonteeseen, käsiin, silmiin, tapaan tanssia... Olen aina tuntenut hyvin voimakkaasti ja siksi voi olla ehkä hankalaa sanoa, kuka on ollut ensirakkauteni. Vahvimpana mieleen tulee kuitenkin ensimmäinen seurustelusuhteeni yläasteelta. Ihastuimme toisiimme yhden poikapuolisen ystäväni kanssa. Hän varmasti tunnistaisi itsensä tästä tekstistä. Rakastuin herkkään, runoilevaan, ajattelevaiseen, ystävälliseen ja tanssitaitoiseen poikaan. Niin voisiko parempaa ollakaan ;). Varsinainen seurustelumme ei kuitenkaan kestänyt kauaa, mutta toipuminen siitä omalta osaltani kesti kauan, vuosia. Se ei ollut vain toipumista menetystä poikaystävästä vaan toipumista ystävyydestä, joka ei voinut enää jatkua kuten ennen seurustelua ja siihen liittyi varmasti myöskin se, että olin tuolloin hyvin yksinäinen. Omalta osaltani voin sanoa, että olin kertakaikkiaan liian nuori ja epävarma silloin. Me olemme varmasti parempia ystäviä kuin puolisoita toisillemme. Nykyään tapaamme todella harvoin, mutta sanoisin, että tunteeni tätä miestä kohtaan ovat edelleen lämpimät ja me olemme ystäviä.
3. luukku
Vanhempani ovat minulle hyvin tärkeät. Soittelemme edelleen toisillemme lähes päivittäin. Muutin nuorena pois kotoa ja silloin tietenkin päivittäinen puhelinyhteys oli tärkeä asia, joka on onneksi jäänyt tavaksi nykyäänkin. Vanhempani ovat opettaneet minut itsenäisesti ajattelevaiseksi ihmiseksi. He eivät ole tuputtaneet minulle mitään valmista elämäntapaa vaan opettaneet ajattelemaan itse, etsimään niitä asioita, jotka minulle itselleni ovat tärkeitä. Siitäkin huolimatta tai ehkä juuri siksi ajattelen monista asioista samoin kuin he.
Vanhempani ovat molemmat hyvin omistautuneita työlleen, mikä ei lapsen näkökulmasta ole ollut aina mukavaa. Olen kulkenut pienestä pitäen isäni mukana vaikka missä kekkereillä ja kuunnellut kyllästymiseen asti pitkiä puheita. En enää muista, että halusinko itse mukaan vai olinko mukana muista syistä. Lisäksi veljeni sairaus vei vanhempieni voimia ja saatoin välillä tuntea, ettei minulla ole niin väliä ja varoin kertomasta omista murheistani. Kuitenkin muistan hyvin elävästi senkin, että minun kanssani on aina keskusteltu paljon ja tunnen olleeni rakas lapsena ja edelleenkin vanhemmilleni.
Tottakai vanhemmistani löytyy asioita, jotka minua ärsyttävät. Mieheni kysyykin usein, että miksi minun pitää aina olla väittämässä vastaan isälleni tai hermostua, kun hän yrittää neuvoa. Kuitenkin ne on niitä pikkuasioita, jotka ärsyttävät. Arvostan vanhempieni herkkyyttä kuunnella toista ihmistä ja ymmärtää rivien välistäkin. Arvostan heidän elämänkokemuksestaan tullutta viisautta, mutta myös sitä sivistystä, jonka he ovat saavuttaneet lukemalla paljon. Arvostan sitä, että heiltä saa aina erilaisia näkökulmia ongelmatilanteisiin. Arvostan sitä, että heiltä voi pyytää aina apua, kun siltä tuntuu. Toivottavasti osaan itse olla apuna sitten, kun he sitä tarvitsevat.
4. luukku
Tähän onkin helppo vastata. Olen syönyt tänään muutaman lasillisen mustikkasoppaa ja palan ruisleipää ilman päällysteitä. Toivottavasti saisin vielä jotain muutakin menemään alas. Olen siis vatsatautitoipilas tällä hetkellä.
1. luukku
Vaikeinta on ehkä esitellä itsensä. Sen jälkeen, kun minusta on tullut äiti ja varsinkin nyt, kun pyörin myös kiireisenä työelämässä, minulla on hiukan ollut se oma minuus kateissa tai minusta tuntuu, että sitä on vaikeampi määritellä. Olen sitä mitä minun elämäni on.
2. luukku
Olen aina ollut hyvin herkkä ihastumaan, milloin mihinkin. Ihastuksistani ei voi vetää mitään johtopäätöksiä siitä millaisista miehistä minä tykkään, koska ne ovat olleet niin laidasta laitaan ja olen ihastunut ihmisissä niin erilaisiin asioihin kuten luonteeseen, käsiin, silmiin, tapaan tanssia... Olen aina tuntenut hyvin voimakkaasti ja siksi voi olla ehkä hankalaa sanoa, kuka on ollut ensirakkauteni. Vahvimpana mieleen tulee kuitenkin ensimmäinen seurustelusuhteeni yläasteelta. Ihastuimme toisiimme yhden poikapuolisen ystäväni kanssa. Hän varmasti tunnistaisi itsensä tästä tekstistä. Rakastuin herkkään, runoilevaan, ajattelevaiseen, ystävälliseen ja tanssitaitoiseen poikaan. Niin voisiko parempaa ollakaan ;). Varsinainen seurustelumme ei kuitenkaan kestänyt kauaa, mutta toipuminen siitä omalta osaltani kesti kauan, vuosia. Se ei ollut vain toipumista menetystä poikaystävästä vaan toipumista ystävyydestä, joka ei voinut enää jatkua kuten ennen seurustelua ja siihen liittyi varmasti myöskin se, että olin tuolloin hyvin yksinäinen. Omalta osaltani voin sanoa, että olin kertakaikkiaan liian nuori ja epävarma silloin. Me olemme varmasti parempia ystäviä kuin puolisoita toisillemme. Nykyään tapaamme todella harvoin, mutta sanoisin, että tunteeni tätä miestä kohtaan ovat edelleen lämpimät ja me olemme ystäviä.
3. luukku
Vanhempani ovat minulle hyvin tärkeät. Soittelemme edelleen toisillemme lähes päivittäin. Muutin nuorena pois kotoa ja silloin tietenkin päivittäinen puhelinyhteys oli tärkeä asia, joka on onneksi jäänyt tavaksi nykyäänkin. Vanhempani ovat opettaneet minut itsenäisesti ajattelevaiseksi ihmiseksi. He eivät ole tuputtaneet minulle mitään valmista elämäntapaa vaan opettaneet ajattelemaan itse, etsimään niitä asioita, jotka minulle itselleni ovat tärkeitä. Siitäkin huolimatta tai ehkä juuri siksi ajattelen monista asioista samoin kuin he.
Vanhempani ovat molemmat hyvin omistautuneita työlleen, mikä ei lapsen näkökulmasta ole ollut aina mukavaa. Olen kulkenut pienestä pitäen isäni mukana vaikka missä kekkereillä ja kuunnellut kyllästymiseen asti pitkiä puheita. En enää muista, että halusinko itse mukaan vai olinko mukana muista syistä. Lisäksi veljeni sairaus vei vanhempieni voimia ja saatoin välillä tuntea, ettei minulla ole niin väliä ja varoin kertomasta omista murheistani. Kuitenkin muistan hyvin elävästi senkin, että minun kanssani on aina keskusteltu paljon ja tunnen olleeni rakas lapsena ja edelleenkin vanhemmilleni.
Tottakai vanhemmistani löytyy asioita, jotka minua ärsyttävät. Mieheni kysyykin usein, että miksi minun pitää aina olla väittämässä vastaan isälleni tai hermostua, kun hän yrittää neuvoa. Kuitenkin ne on niitä pikkuasioita, jotka ärsyttävät. Arvostan vanhempieni herkkyyttä kuunnella toista ihmistä ja ymmärtää rivien välistäkin. Arvostan heidän elämänkokemuksestaan tullutta viisautta, mutta myös sitä sivistystä, jonka he ovat saavuttaneet lukemalla paljon. Arvostan sitä, että heiltä saa aina erilaisia näkökulmia ongelmatilanteisiin. Arvostan sitä, että heiltä voi pyytää aina apua, kun siltä tuntuu. Toivottavasti osaan itse olla apuna sitten, kun he sitä tarvitsevat.
4. luukku
Tähän onkin helppo vastata. Olen syönyt tänään muutaman lasillisen mustikkasoppaa ja palan ruisleipää ilman päällysteitä. Toivottavasti saisin vielä jotain muutakin menemään alas. Olen siis vatsatautitoipilas tällä hetkellä.
Joulukalenteri
Ystävän blogissa oli tällainen ja ajattelin sitten, että tämä voisikin olla hyvä tapa herättää tämä blogiharrastus ja itse asiassa juuri nyt olen sängyn pohjalla sopivaa tekemistä vailla. Poika on isovanhemmilla hoidossa, kun minun ja mieheni piti olla tänään töissä. Mutta tässä kävikin nyt niin, että me molemmat sairastuimme vatsatautiin. Miehellä se vasta alkoi, itse olen päässyt jo pahimman yli, mutten oikeen pysy vielä pystyssä.
Päivä 1 – Esittele itsesi
Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhemmat
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Viimeinen hetki
Päivä 1 – Esittele itsesi
Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhemmat
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Viimeinen hetki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)