Ymmärrettävästi eilen en avannu nettiä, kun oli jotain tärkeämpääkin tekemistä. Me olimme miehen äidin luona Alastarolla. Samalla tapasimme Poikasen muitakin Pappoja ja Mummuja. Niitä riittääkin, kun mieheni on uusperheessä kasvanut. Aattoiltana nautittiin myös Poikasen serkkujen ja tädin seurasta. Tänä jouluna Poikanen selvästi ymmärsi jo enemmän lahjojen päälle ja halusi niitä innokkaasti availla. Hyviä käytännöllisiä lahjoja tuli niin Poikaselle kuin meille vanhemmillekin. Nyt olemme matkalla minun vanhempien luokse. Meillä on tavallaan kaksi aattoa :). Nyt joulukalenterin kysymyksiin.
Tämä saa minut itkemään
Syitä itkulle kyllä riittää, vaikken mikään joka paikan vollottaja olekaan. Periaatteessa syy voi olla mikä tahansa romanttisesta elokuvasta lähtien oman ja läheisten elämän kriiseihin saakka, kun olotila on valmiiksi herkkä tai väsynyt. Viime aikoina itkun on aiheuttanut nukkuvan Poikasen katselu. Siinä hetkessä on kaikki olennainen läsnä. Tavallaan mielessä ei liiku silloin mitään konkreettisia ajatuksia ja silti kaikki mahdolliset maailman tunteet ilosta suruun ovat läsnä.
Ensimmäinen
Lyhyesti sanottuna Rakkaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa jakamaan ajatuksia rakentavassa hengessä kanssani!