Uskoni
Aloitan epäolennaisimmasta, jotta sekin nyt sitten tulee selväksi: En kuulu kirkkoon. Se tosin ei kerro vielä minun uskonnosta tai sanoisin mieluummin maailmankatsomuksesta mitään. Olen kiinnostunut uskon asioista, mutta luterilainen kirkko ei koskaan ole tuntunut oikealta paikalta minulle. Aina siinä jokin rupeaa ahdistamaan, ei siitä nyt tässä tarkemmin.
Minua ei ole kasvatettu mihinkään uskontoon, muttei myöskään ateistiksi. Vanhempani ajattelivat, että saan itse päättää, kun olen siihen kypsä. Olen siis saanut käydä rippikoulun ja olla mukana gospelkuorossa, mutta koulussa opiskelin elämänkatsomustietoa. Sanoisin, että ET-tunneilta olen saanut parhaat ajattelun eväät, mitä koulu voi tarjota. Olen etsijä ja agnostikko. Tutustun avoimesti itselleni vieraisiinkin uskontoihin ja kuka ties vielä löydänkin sellaisen, jonka voin kokea 100-prosenttisesti omakseni. Uskonto on minulle vakava juttu enkä halua liittyä mihinkään uskontokuntaan tavan vuoksi.
Toisin kuin monet luulevat, kirkkoon kuulumaton ei ole yhtä kuin moraaliton ja arvoton ihminen. Mietin itse asiassa arvoasioita aika paljon. Arvostan kristinuskoonkin liittyviä arvoja: lähimmäisen rakkaus ja armo. Ehkä minä sitten uskon rakkauteen. Kun liikun luonnossa, minulle tulee sellainen olo, että jumaluutta on kaikessa, jokin suurempi voima on läsnä kaikkialla ja kaikessa.
Uskon, että elämä on lahja, jota tulee vaalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa jakamaan ajatuksia rakentavassa hengessä kanssani!