Se hetki
Muutama vuosi sitten illalla vanhassa kartanossa olin hiipimässä omaan huoneeseen nukkumaan. Käytävällä vastaan tuli eräs aika ihana. Pysähdyimme molemmat, teki mieli sanoa jotain, mutten saanut mitään suusta tulemaan. Mies rikkoi kiusallisen hiljaisuuden halaamalla. Toivotimme hyvää yötä toisillemme. Se oli ensimmäinen halaus ja ensimmäinen varma merkki. Tästä tulee jotain enemmän. Viikon ajan sanat juuttuivat kurkkuuni. Sitten viimein, kun olimme retkellä eräässä kauniissa kylässä, sain sanottua tunteeni ääneen. Näin alkoi rakkaussuhteeni nykyiseen mieheeni.
Ja toinen Hetki isolla H:lla oli tietenkin ensitapaaminen Poikasen kanssa. Miten pieni ja suloinen voi ihmisalku olla! Sille ei ole enempää sanoja.
:)
VastaaPoistaIhana postaus