Käsityökevät

Kevät, uuden alku, kauneus puskee esiin rumankin keskellä.

On aika pistää alulle jotain uutta.

Odottavalla on aikaa. 

On aika tehdä käsitöitä.

Tänä vuonna aloitin virkkaamalla kämmekkäitä. Monta paria odottaa pussissa käyttöä ja ehkä hiukan lisäkoristelua. Tässä kuitenkin yhdet valmiit.

Virkkausinto sai jatkoa, kun löysin Kontista eurolla ison pussillisen trikookudetta. Alun perin ideana oli kokeilla virkata koreja jostain narusta, mutta en löytänyt mistään sellaista, jonka virkkaaminen ei olisi ollut liian työlästä. Trikoon virkkaaminen oli ihanaa, nopeaa ja helppoa! Sopii hyvin malttamattomalle, joka haluaa saada nopeasti valmista. Keristä syntyi koreja sekä pienen pieni pannunalunen.

Yksi kerä oli jotain muuta kuin trikoota, aivan kamalaa virkattavaa. Onneksi sitä ei ollut enempää.

Virkkaaminen ei antanut tarpeeksi vauhdin hurmaa, joten välillä täytyy saada käyttää ompelukonetta. Syntyi lisää koreja ylijäämä kankaista.

Tämä kori/pussukka on käännettävä.

Näitä ei kannata kääntää. Ompelin niin rumasti sisäpuolelta.

Kaupassa vastaan tuli tällainen kirja. Piti heti marssia kirjastoon katsomaan löytyisikö kirjaa sieltä. Löytyihän se! Inspiroiva ja säännöistä vapauttava kirja. 

Minun ja miehen vanhat t-paidat saivat kyytiä ja muuntautuivat Poikasen kokoisiksi kirjan ohjeiden mukaan. Harmi vain, että kirjan kaavat olivat kokoa "vauva". Poikaselle niiden pohjalta ei enää vaatteita kannata tehdä ja vauvalle taas on niin paljon ennestään Poikasen vanhoja vaatteita, etten viitsi ommella. Mutta jos mahasta putkahtaa Tyttönen niin voisihan sitä sitten muutaman mekon ommella. Tässä yksi esimerkki uusiutuneesta T-paidasta.

Koitan kovasti aina ommella jotain käytännöllistä, sellaista jonka tiedän tulevan oikeasti käyttöön. Vauvaa varten ei tosiaan vaatteita tarvitse tehdä. Muistin kuitenkin, että vanha hoitolaukkumme sanoi sopimuksen irti (mitä lie sekundaa olikaan, tuli jonkun kylkiäisenä). Siinäpä oiva projekti ja mikä mahtavaa saatoin taas tyhjentää ylitse pursuavaa kangaslaatikkoani (en osaa heittää mitään pois). Nyt kyytiä saivat vanhat verhot ja jotkut muutkin kankaat. Tämä projekti kesti kuitenkin turhan kauan ja ehdin turhautua siihen monta kertaa. Olisi pitänyt suunnitella etukäteen paremmin työvaiheet tai kenties käyttää jotain ohjetta. niin olisin välttynyt monilta mokilta. Hiukan siis huolimattoman näköinen kun tarkemmin katsoo, mutta kyllä se käyttöön tulee silti.

En tiedä kenen suunnittelema tuo etuläpän kuva on. Sain noita kankaalle painettuja kuvia useamman joskus vuosia sitten lapsuuden ystävältäni .

Sisäpuolelle ompelin paljon taskuja. Piti jo koetäyttää laukku. Kyllä sinne tuntui tarpeeksi tavaraa mahtuvan.

Laukkuun saa kiinnittettyä myös kosteussuojatun hoitoalustan. Siihen sain viimein käytettyä softista, jota erehdyin joskus vuosia sitten ostamaan kestovaippoja varten. Se on aivan kamalaa ommeltavaa, enkä tiedä miten hyvin oikeasti toimii vaipoissa, mutta uskon, että hoitoalustassa ihan hyvä.

Toinen ihana kirja lähti mukaan kirjakaupasta (en kerta kaikkiaan jaksanut enää lyllertää kirjastoon silloin, kun sen löysin). Tätä kirjaa on ollut tekemässä sukulaiseni, joten pitihän se siksikin ostaa ;). Kirjassa ihanaa on erityisesti kuvat, joiden pohjalta keksii itse uusia ideoita.

Yhtä kirjan ohjetta jo kokeilinkin, se oli tarpeeksi helppo ja nopea ;). Vanhasta lakanasta syntyi Minuuttimekko (tekemiseen meni kyllä meikäläisellä enemmän kuin minuutti). Se on ihanan pehmoinen ja viileän oloinen, mutta näyttää yöpuvulta. Pitäisi vielä keksiä siihen jotain, ehkä vyö tai taskut, katsotaan.

Sitten vielä yksi hauska kirja. Tämän pohjalta en ole vielä mitään tehnyt. Meidän parveke odottaa kovasti, että joku muuttaisi sen varastosta kesähuoneeksi. Kenties sinne keksin jotain kierrätystavarasta. Tässä kirjassa hiukan häiritsi se, että meiltä ei löydy mitään sellaisia tavaroita, joita kirjan töissä oli käytetty. Itselleni uusiokäsitöissä hauskaa on se, että minun ei tarvitse mennä kauppaan ennen kuin askartelu voi alkaa vaan voin hyödyntää kaikkea sitä mitä kotoa löytyy muutenkin kuten sanomalehtiä. Ehkä kirjan tarkoitus onkin aukaista silmät sille, että melkein mitä vain voi uusiokäyttää. Siinä mielessä se toimi hyvin, koska tavarat olivat oikeasti aika hauskoja kuten tuo haravasta tehty lehtiteline.

 Tämän pohjalta ei varmasti jäänyt epäselväksi, että rakastan tehdä uutta vanhasta. Uusiokäsitöissä saa todella käyttää mielikuvitustaan, kun saa keksiä asioille uusia käyttötarkoituksia. Meillä on ollut viime päivinä melkoinen bambuhässäkkä, kun päätimme purkaa entisten asukkaiden tänne jättämät vanhat ja rikkinäiset bambuverhot. Niiden uusiokäyttö lähti vähän lapasesta ja se on jo ihan oma lukunsa, joten en kerro siitä enempää tässä. Ehkä jaksan kirjoittaa siitä joku toinen päivä.

Pienen menninkäispojan takki ja ekoajatuksia

En ole kirjoittanut mitään pitkään aikaan, kun on kesä ja mielessä aivan muut kujeet ;).

Olen muun muassa vahingossa huovuttanut mieheni villapaidan. Mutta ei huolta! Uusin mottoni on: Moka on uusi mahdollisuus! Aluksi ajattelin ommella paidasta pojalleni villavaippahousut, mutta luovuin ajatuksesta. Sitten päädyin tekemään siitä takin. Kaava on sovellettu kylpytakin kaavasta, jonka voi ostaa ja tulostaa täältä http://www.leikkaa-ompele.fi/main.php?loc_id=2. Tämmöinen menninkäistakki siitä sitten tuli:

Kuvassa lisäksi pikkuinen otos lempparikengästä, jonka sain keltäs muulta kuin anopilta. Sain anopilta kenkää ;D! Mutta asiaan. Paidasta ei riittänytkään huppuun, joten käytin siihen toisen pesemällä vahingossa pilatun villavaatteen. Teki vähän tiukkaa leikata Hiidenmaalta vuosia sitten ostettu lemppariliivi palasiksi, mutta saipahan näin uuden elämän, kun ei se minulle olisi enää mahtunut. Täytyy kyllä sanoa, että tämä takki on viimeisen päälle kierrätystuote, vain ompelulangat olivat uusia. Vuorena käytin äp:n aluslakanan, kun se on liian pieni pojan sänkyyn, hupussa vuorikankaana mummilta perittyä kangasta, kirjonnoissa käytin jämälankoja, huppu, sydän ja taskut ovat siitä vanhasta liivistä. Ei hajuakaan miten takki toimii käytännössä, kun se on vielä aivan liian suuri pojalle.

Huipuimmat fiilikset saan näistä kierrätys/tuunauskäsitöistä! Tuntuu hienolta keksiä asioille uusia käyttötarkoituksia ja kaippa siinä ekoilukin kiehtoo. Me muuten mietittiin miehen kanssa yks päivä ekoilua, että onko se nykyään vähän enemmänkin muoti-ilmiö vai halutaanko/yritetäänkö me todella pelastaa maailma. Itse ainakin myönnän, vaikka kovasti itseäni haluaisin ekoilijana pitää, että osaan sitä olla vain joissakin marginaalisissa asioissa. Harmillista sinänsä. Me yritetään ostaa luomua ja kuulumme sellaiseen luomuruokapiiriin, jonka kautta tilataan ruokaa lähitiloilta. Jos ei saada luomua niin sitten ainakin pyritään ostamaan Suomessa tuotettua ruokaa ja vähän kausituotteitakin, mutta ei suinkaan aina ja tiukasti vain näitä. Ystäväni kirjoittikin omassa blogissaan aiheesta ja siitä kai nämä ajatukset jäivät hyrräämään. Mutta voih, kun me ollaan niin monissa asioissa niin mukavuuden haluisia, välillä kuljemme autolla ihan vain laiskuudesta, koneet ja valot saattavat unohtua päälle, vaikkei niitä kukaan käytä ja molemmat rakastamme pitkiä kuumia suihkuja. Mummini varmaan nauraisi meidän ekoilulle. Hän kun osasi olla säästeliäs ihan ilman pinnistelyjä. Onneksi me miehen kanssa molemmat pelkäämme lentokoneella lentämistä, emme liiemmmin välitä shoppailusta muuten kuin sillon tällöin kirppareilla, tykkäämme ostaa käytettynä isommatkin tavarat ihan jo taloudellisista syistä, kestovaippaillaan jaksamisen mukaan ja onneksi minulla ei ole ajokorttia niin ei päästä autoilemaan molemmat. Joissakin asioissa me siis onnistummekin tarkotuksella ja tahattomastikin.

Kai sitä täytyy ajatella, että pienistä puroista syntyy joki ja joista valtameri. Olen keventänyt mieltäni näissä ympäristöasioissa iän myötä, joskus synkkinä aikoinani olin todella huolissani koko maapallon tulevaisuudesta. Voin sanoa, että se pelko oli todella todellinen. Edelleen pelottaa, mutta en enää ajattele, että ehdottomuudella maapalloa pelastettaisiin. Tai ehkä pelastetaankin. Ehkä vielä joskus koittaa ajat, kun  meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin palata hyvin vaatimattomaan elämäntapaan. En tiedä. Mutta hei, miten mie päädyin näihin ajatuksiin keveistä kesäajatuksista? Oikeastaan luonnonsuojeluhan voi mukavimmillaan olla sitä, että materian ja yltäkylläisyyden sijaan pysähtyy nauttimaan pienistä (oikeasti suurista) asioista kuten luonnon ihmeellisyyksistä. Oikeasti maailma on täynnä hauskoja asioita, joita voi tehdä sopusoinnussa luonnon kanssa: voi leikkiä, uida, tehdä retkiä, köllötellä, hellitellä, laulaa ja nauraa noin muutamia mainitakseni :).

Kesäistä mieltä kaikille!

(Niin muuten ei tämän tekstin tarkotuksena ole ketään syyllistää, vaan juurikin sanoa, että tämmösiä tavallisia mönkiäisiä olemme "maailman pelastus" - yrityksistä huolimatta :))

Kesän kastetta varpaisiin

Tulkaa tulkaa
mennään jo kesän lapset,
juostaan yhdessä aurinkoon.

Leikitään hippaa
auringonsäteiden kanssa,
nauretaan, kun
heinä varpaita kutittaa.
Kiivetään kylän korkeimmalle mäelle,
tanssitaan
tuulenvireet pyörryksiin.

Ei pysähdytä milloinkaan,
tanssi meidät tuudittaa,
kesän kaste puhdistaa

multavarpaat.

Mistä on mukavat päivät tehty?

Olisin ihan yhtä hyvin voinut aloittaa "Mistä on muhkeat riidat tehty?". Alkuviikosta oli nimittäin aikamoista eripuraa täällä meillä. Loppuviikosta onkin tuntunut niin paljon paremmalta, kun on vähän tuuletettu tunteita. Ja sen lisäksi, että on tuulettu tunteita on tuuletettu myös kaikki matot ja petivaatteet pitkästä aikaa ja pistetty koko koti koreaksi.

Tänään sain herätä siihen, että heräsin. Olin nukkunut tarpeeksi, eikä makaaminen enää ollenkaan huvittanut. Kuinka energinen olenkaan ollut koko päivän! Suursiivouksen jälkeen olen saanut ihmeellisiä emäntäkohtauksia ja olen puhdistanut kaikki mahdolliset kodinkoneet mikrosta pyykkikoneeseen, kokannut, leiponut ja vihdoin ja viimein innostunut taas ompelemaan. Laitan myöhemmin kuvia ompeluksista, jos vain muistan. Kaiken kruunaa se, että kävimme tänään kaupungilla koko perheen voimin ravintolassa. Huomenna tulee taas vieraita ja aamulla leivomme pitkästä aikaa pullaa!

Kun tällaiseen energiseen päivään vertaa viime viikkoja, niin olemme kyllä eläneet aika väsähtänyttä elämää. Ei ole ihme, että tulee eripuraa, kun joka päivä joku on ollut huonolla tuulella.

Mutta eipä minulla nyt oikeastaan ole mitään tähdellistä sanottavaa, joten lopetan tähän ja menen nukkumaan.