sunnuntai 19. joulukuuta 2010

19. luukku

Kaduttaa


Vaikkei mitään oikeastaan pidemmän päälle kannata jäädä murehtimaan niin kyllä niitäkin juttuja on, jotka edelleen silloin tällöin tulevat mieleen. Kateus kaduttaa aina. Se on niin turhaa ja voimia vievää. Olen onnellinen, että olen saanut anteeksi kateuspuuskani. Yleensä ne on todella niitä asioita, kun olen hoksannut toimineeni väärin joitain ihmisiä kohtaan. Olen tosi herkkä ottamaan syyllisyyttä niin monesta asiasta. En halua tässä kertoa yksityiskohtaisemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa jakamaan ajatuksia rakentavassa hengessä kanssani!

Lukijat