Unelmia

Aloin kirjoittaa listoja erilaisista asioista muistaakseni sen jälkeen kun luin Erlend Loen romaanin Supernaiivi. Listojen aiheena voivat olla esimerkiksi asiat, jotka tuovat minulle iloa, minulle tärkeät ihmiset tai asiat joihin toivoisin muutosta. Listojen kirjoittaminen auttaa minua hahmottamaan omaa elämääni. Nyt ajattelin kirjoittaa listan unelmistani, joiden soisin toteutuvan lähivuosina.

• Toivoisin, että voisimme viettää perheen kesken muutaman viikon mittaisen loman ensi kesänä. Olisi mukavaa, jos kenenkään ei tarvitsisi miettiä töitään ja voisimme vain keskittyä olemaan yhdessä. Ensi syksystä lähtien toivoisin perheelleni kahta yhteistä peräkkäistä vapaapäivää viikossa.
• Tahtoisin matkustaa perheeni kanssa Lofooteille Norjaan tai vaihtoehtoisesti mennä Lappiin vaeltamaan. Ylipäätään olisi mukavaa, jos me ehtisimme enemmän retkeillä lapsemme kanssa.
• Jossakin vaiheessa toivoisin meidän saavan vielä toisen lapsen, ei ehkä ihan lähiaikoina kuitenkaan.
• Olisi mukavaa päästä taas tanssimaan johonkin mieluisaan projektiin, eikä sen tarvitsisi välttämättä olla palkkatyötä, kunhan tanssiminen siinä tuntuisi mielekkäältä. Minulla on selvästi vielä hinku tanssia ja esiintyä.
• Toivon, että minulle alkaisi vähitellen selkiytyä, mitä haluaisin ja voisin tehdä työelämässä ja aionko vielä opiskella jotain. Tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen kotona lapsen kanssa, kun saan kuitenkin vähän tehdä töitäkin. Niin en voi kuitenkaan jatkaa koko elämääni. Mietimme myös sitä, onko meidän perheelle oikein hyväksi se, että minä ja mieheni kumpikin teemme iltapainotteista työtä ja työajoiltaan vaihtelevaa työtä.

Hassua, että minulle ei tullut enempää asioita mieleen. Nuorempana listani olisi ollut paljon pidempi. Tokihan minä haaveilen muistakin asioista, mutta ehkä on helpompaa, jos unelmoi kerrallaan vain muutamista asioista, joiden toteutuminen voi olla ihan mahdollista. Toisaalta lähivuosina niin moni suurista haaveistani on toteutunut, että en ehkä vielä osaa toivoa mitään uutta.

Kirjoitin joskus listan asioista, joita haluaisin kokea ennen kuolemaani. Nyt tuntuu hassulta lukea sitä, kun se sisältää niin hassuja asioita tyyliin laskuvarjohyppy keskelle Saharan autiomaata (tuo ei oikeasti ollut listalla kuitenkaan). Ennen kai ajattelin, että suuret elämykset ovat jossain kaukana ja vaikeasti toteutettavia. Enää minua ei jaksa kiinnostaa sellaiset, kun nykyään suurelta elämykseltä tuntuu sekin, jos pääsee joskus harvoin vaikkapa teatteriin tai tansseihin. Onhan arkeni täynnä elämyksiä muutenkin, kun seuraan lapseni tapaa olla olemassa.