Ihan paras päivä

Rakastan tällaisia päiviä, kun kenenkään meidän perheestä ei ole pakko mennä minnekään ja saamme ottaa ihan rennosti. Edes viikkoja jatkunut tautini ei voi pilata tätä päivää. Meidän miesväki haki eilen kaupasta simaa ja munkkeja, kun itselläni ei ollut voimia juhlan järjestämiseen. Eilisilta meni rennosti Bandua pelaten, palapeliä rakennellen ja herkutellen. Vähän erilainen vappu kuin nuorempana!

Tänään ulkona oli ihanan raikasta ja kosteaa sateen jälkeen. Oli helppo hengittää flunssaisenakin. Olin sen verran hyvässä kunnossa jo, että jaksoin lähteä torille meidän isäntäväen kanssa. Poika osoitteli ihmeissään ilmapalloja ja muita vappuhärpäkkeitä. Nautiskelimme muikkuja katoksessa. Poika käveli innoissaan torilla meidän vanhempien sormista tukea ottaen. Ihmiset hymyilivät kävelemään opettelevalle pojallemme ja minä hymyilin ylpeänä "kyllä tämä naureskeleva suloisuus on meidän poikamme". Meidän piti ostaa ilmapallo, mutta leijakoju houkuttelikin ostoksille. Kotimatkalla oli pakko pysähtyä lennättämään uutta leijaamme, kun sää oli täydellinen siihen touhuun. Ja voi että kun se lensikin näppärästi, ihan toisin kuin ne surkeat leijat, mitä pienenä yritimme lennättää. Leijan lennättämisestä tulee vapautunut olo. Kaikki ajatukset unohtuu, kun keskittyy katselemaan korkealla taivaalla liitelevää leijaa. Sitten vielä pysähdyimme ala-asteen pihalle kiipeilemään kiipeilytelineessä, kun poika veti nokosia. Minua lähinnä pelotti, mutta mieheni on varsinainen apina. Poika heräsi ja sai matkustaa kotiin isin olkapäillä. Kyllä hänen kelpasi!

Eihän tässä muutenkaan auta olla myrtsi, kun poika on ollut varsinainen ilopilleri viime päivät ja mieskin on muistanut kaivaa kitaransa esiin. Ennen kuin tunsin miestäni edes kunnolla ihmisenä, ihastuin hänen soittoonsa. Me nimittäin tutustuimme yhteisessä kesätyöpaikassa kehitysvammaisten ihmisten kesäleireillä ja siellä jos missä soi kitara koko ajan. Siitä tulee aina niin hyvä mieli, kun hän soittaa. Ja minä pääsen laulamaan ja poika hytkyy musiikin tahdissa! On ihan huippua laulaa vanhoja suomalaisia hittibiisejä kitaran säestyksellä.

Lähipäivinä on paljon mukavaa ohjelmaa tiedossa. Huomenna aiomme testata pihassa olevaa grilliä ja ensi viikolla on meidän kerrostalon asukkaiden pihatalkoot. Viikonloppuna pääsemme kauan odotetulle leiriohjaajien leirille. Niin, että näin pienistä se ilo on taas kiinni.

Loppuun vielä poikamme lempiloru Potkukelkka. Poika rupeaa aina lorun lopussa nauramaan ja taputtamaan.

Potki potki
potkukelkka.
Potki potki
tietä hotki.


Topakalla töppösellä,
tahti nuttuun naputa,
tallaa tie ja taputa.

Tittamari Marttinen