Raksuti raksuti

Oltiin eilen illalla joku tovi jo yritetty nukkua, kun mies pongahti sängystä ylös ja sanoi: "nyt mä tiedän, me opetellaan lentämään". Niin hän kaivoi pienen muistikirjansa esiin, kirjoitti sen sinne ja ryhtyi taas nukkumaan. Tilanne olisi jäänyt minulta näkemättä, jos olisin ehtinyt nukahtaa. Mutta minunkin päässäni raksutti, mietin tämän päiväistä tanssituntia. Meidän makuuhuoneessa näytti rauhalliselta, mutta jos joku osaisi lukea ajatuksia, sieltä olisi varmaan kuulunut "raks, raks, raks...". Yritä siinä raksutuksessa sitten nukahtaa. Tällaista on ollut jo kauemman aikaa. Mutta miksi ihmeessä yöllä pitää niin kovasti ajatella, kun melko varmaa on, että ne öiset ajatukset eivät enää aamulla tunnu kovin toteuttamiskelpoisilta.

Muistan vielä yhdenkin idean, jonka sain kauan aikaa sitten. Sen piti olla duoteos Mittarimiehestä ja hänen vaimostaan, joka yritti elää pähkähullun miehen kanssa. Mittarimiehen elämäntehtävä oli mitata kaikkea mahdollista. Hän oli ottanut itsestäänkin niin tarkat mitat, että saattoi käyttää omaa kehoaan mittanauhana. Sitten meillä oli joskus miehen kanssa sellainen satukirjaprojekti. Sen piti kertoa Herra Hattuvaisesta, jolla oli jonkinlainen pakkomielle hattuihin. Hän teki valtavat määrät hattuja, jotta hän saattoi hatuttaa kaikkea mahdollista katulampuista keinuhevosiin. Nämä molemmat projektit ovat unohtuneet Ö-mappiin. Eivätkä ne oudot ideat tähän jää. Ö-mappi taitaa olla suurin mappi kaikista mapeista.

Pitäisikö heittäytyä rohkeaksi ja lähteä seuraamaan näitä outoja ideoita välillä. Syntyisikö sitten jotain tavanomaista erikoisempaa ja kenties jopa hienompaa. Löytyisikö siten joku omanlainen tyyli ja huumori. Tiedän, että mieheni jopa saattaa käyttää tuota lentämisajatusta jotenkin työssään, vaikka en ehkä ihan päässyt jyvälle mitä hän sillä tarkoitti (hän on liikunnanohjaaja ammatiltaan). Uskaltaisinkohan minäkin mennä tutkimaan sitä Ö-mappia.