Tahtoisin kovasti olla sellaisen hyvän mielen blogin kirjoittaja, mutta viime aikoina on vain ollut niin herkkä olo. Eikä tunteita saisi pakottaa, en halua teeskennellä. En ole masentunut (yritän olla varovainen tuon sanan kanssa, kun melankolinen mielentila on kuitenkin eri asia kuin masennus), mutta mietteissäni. Itku on herkässä. Tämä tyypillistä minulle keväällä, vaikka toisaalta kevätaurinko piristääkin.
Ja tämmöinen runo tästä mielentilasta sitten tuli:
Itkemättömät kyyneleet
ihon alla
vuosien myötä muuttuneet
mustaksi vereksi.
Verenkierron
virta hidastuu,
tuntuu raskaalta.
Pysähtyminen
tunteiden äärelle
saa vuotamaan,
itketyt kyyneleet päivä päivältä
puhdistavat vanhan veren.
Hmmmm. Mieluummin kirjottaisin iloisia loruja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa jakamaan ajatuksia rakentavassa hengessä kanssani!