Oslossa hyppäsimme Tukholmaan vievään yöjunaan. Minulla oli jo kova koti-ikävä. Meitä vähän jännitti edessä oleva matka pojan nukkumisen kannalta. Emme voineet mennä päiväjunalla, koska se olisi ollut todella myöhään illalla Tukholmassa. Matka oli kestettävä vain. Onneksi junassa oli taas mahtava henkilökunta. Konduktöörillä oli pelisilmää, kun hän ohjasi meidät omilta paikoiltamme rauhallisempaan paikkaan, missä saimme olla rauhassa muilta matkustajilta. Kävelin junan poikki ja tuosta junasta löytyikin sellaisia couchette-paikkoja, millaisiksi olin ne alunperin kuvitellut. Sellaista emme olleet varanneet, koska edelliset couchetet olivat tuottaneet pettymyksen. No yö meni miten meni, selvisimme Tukholmaan aamuksi, väsyneinä tosin. Lisäksi minulla oli aika äklö olo. Ajattelin, että ehkä olin juonut liian vähän. Siitä se ei johtunut, koska oloni vain paheni koko ajan.
Menimme puistoon syömään aamiasta ja lepäilemään. Minun täytyy myöntää, että koko päivä on minulla vähän harmaan peitossa, koska lähinnä nukuin huonovointisena. Pojalla ja miehellä oli ilmeisesti ihan mukavaa, kun he leikkivät ja katselivat lintuja. Päätimme mennä syömään ravintolaan tai no pikaruokaravintolaan tarkemmin ottaen. Minä en kyennyt syömään mitään. Poika nukahti ruuan jälkeen päiväunille ja meidän oli aika hankkiutua satamaan. Sinne oli hiukan matkaa, mutta kartalla näytti silti siltä, että selviäisimme sinne kävellen. Matkaa oli kyllä ihan riittämiin siihen olotilaan nähden, mikä minulla oli. Huh! Satamassa pääsimme onneksi aika pian laivaan.
Laivamatkastakaan en osaa kertoa mitään. Olin kuumeessa, nukuin, oksensin, eikä minulla ollut aavistustakaan päivän kulusta. Miesväki kävi syömässä ja leikkimässä, mutta aika pian hekin tulivat nukkumaan. Kylläpä uni maistui hyvälle!
Aamulla saavuimme Helsinkiin. Olo tuntui sen verran hyvältä, että ajattelin selviäväni ulos terminaaliin. Poika oli kaikista kevein kannettava, joten minä otin hänet. Mutta eihän siitä mitään tullut. Oksennus tuli siinä tunnelissa, josta laivasta kävellään ulos. Ihmiset kävelivät ohitse ja kauhistelivat ääneen näkyä. Voin kyllä kuvitella mitä he näystä ajattelivat, eivät ehkä uskoneet minun olevan oikeasti kipeä vaan enemmänkin liikaa juonut äiti. Minun teki mieli huutaa: "en ole juonut tippaakaan, tulkaa nyt auttamaan". Siitäpä opin, että koskaan ei voi arvostella pelkän yhden näkemisen perusteella. Tuntui nimittäin tosi pahalta se, että ihmiset eivät auttaneet. Olisivat tulleet edes lapsen vuoksi. Yksi ruotsalainen nainen oli ihana, kun huomasi lopulta hätäni, auttoi siivoamaan ja antoi yhden tölkin limpparia minulle. Hän haki myös paikalle mieheni, joka kulki hieman minua edellä, eikä ollut huomannut minun oksentavan. Päästyämme satamarakennuksen eteiseen lepäsin tovin jos toisenkin. Mies lupautui kantamaan molempien rinkat ja minun tehtäväkseni jäi työntää lasta rattaissa, jotta pääsisimme rautatieasemalle. Nyt näytin sitten laiskalta äidiltä. Olo kohentui ulkoilmassa. Selvisimme tunnin junamatkasta Lahteen ja pienestä bussimatkasta kotiin ilman uusia oksennusepisodeja. Ihanaa oli kuulla ja nähdä pojan reaktio kotiovella. Hän selvästi huomasi, että olimme saapuneet tuttuun ihanaan kotiin!
Voi että näitä juttuja! Jätän montaa postausta kommentoimattakin kun vain täällä suu auki toljotan, enkä osaa sanoa mitään :) Ihan menee kylmät väreet ja iho on kananlihalla kun saa elää teidän seikkailuissa mukana.. :) Ja niin kovasti toivon, että mekin.. joskus.. :)
VastaaPoistaSinulla on mahtava tyyli kirjoittaa. Kirjoitat todella jämäkästi.. yksityiskohtia on tarpeeksi muttei liikaa. Juttuihin ja tilanteisiin pääsee hyvin mukaan :)
Jälleen kerran kiitos! Mutta tehän reissaatte paljon, ainakin blogin perusteella :). Mulle tuli oikeastaan sellainen olo, että nyt pitäisi enemmän matkustaa ihan Suomen sisällä, koska täältä löytyy varmasti samalla tavalla mielenkiintoisia juttuja kuin maailmalta. Ei mene rahaakaan niin paljon. Saitkohan muuten mun sähköpostin?
VastaaPoistaKyllähän täältä Suomen puoleltakin löytyy vaikka mitä nähtävää, mutta jotenkin se kuitenkin on kaikki niin samanlaista.. ehkä olen nyt vain reissannut täällä liikaa, että haluaisi päästä suuremmille vesille välillä :) No, huomenna lähdetään Riikaan, ehkä se riittää sitten taas hetkeksi :D
VastaaPoistaJuuri kävin vastaamassa viestiisi, anteeksi kun kesti.. :/
Riika on kiva paikka! Me käytiin siellä miehen ja yhden ystävämme kanssa ennen lapsen syntymää.
VastaaPoistaKiitos kun jaoit matkakertomuksen kanssamme! Oli ihanaa ja hauskaa lukea sitä, enkä nyt tarkoita, että olisin nauranut vahingoniloisesti. ;) Aika hurjalta kuulosti tuo teidän viimeinen laivamatka, ja jos totta puhutaan olisivat omatkin reaktiot olleet ekaksi samanlaiset kuin muilla: miten tuo äiti pienen lapsen kanssa voi olla tuossa kunnossa! Onneksi kohdallesi osui kuitenkin edes joku, joka rohkeni auttaa.
VastaaPoistaPienen lapsen kanssa reissatessa on omat haasteensa, mutta myös omat hyvät puolensa. Tulee hidastettua ja pysähdeltyä ihan eri paikoissa kuin "aikuisten reissussa". Minä haaveilen junamatkoista Euroopassa, kunhan Pikkumies on vähän vanhempi ja osaa itsekin nauttia matkustamisesta. Kolmevuotiaasta ei ole kovin pitkäkestoiseen istumiseen ja paikallaoloon. :/