Poika pääsi leikkimään vuosikymmeniä vanhoilla leluilla. Minä sukelsin lapsuusmuisteloihin vanhojen aarteiden myötä (kuka väittikään ettei haikaile mihinkään menneeseen ;).
Sorsaperhe pääsi laatikoiden uumenista ulkoilemaan.
Tapasimme myös oikean sorsaperheen.
Taata pisti pojat hommiin. Pojat olivat tohkeissaan.
Ympäristöön tutustuttiin kaikilla mahdollisilla tavoilla ja poika ei kaivannut kyllä yhtään aikuisten viihdytystä (lähinnä perään katsomista, jottei päässy tulemaan pipiä).
Leppoisa sunnuntaisoutelu vaihtui taisteluun vastatuulta ja pojan kiukuttelua vastaan. Kun saavuimme viimein laiturille, oli poika nukahtanut isin syliin ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Aaaah pääsimme miehen kanssa nauttimaan kesäyöstä laiturille sillä välin kun Taata (joka itse ehdottomasti näin halusi) nukutti poikaa. Kannatti haikailla ulkona vietetyiden kesäöiden perään aiemmassa tekstissä ;).
Oi, mikä öinen maisema! Kyllä noita kannattaakin haikailla. Pyrkimys oli itsellä samaan, mutta kaupunkilähiössä (vaikkakin omakotitalovaltaisessa sellaisessa) ei päässyt ihan samaan fiilikseen.
VastaaPoista