lauantai 2. lokakuuta 2010

Vapaapäivä

Sitä ei saa ellei sitä itse itselleen ota. Se etu töissä käymisessä on, että aika pojan kanssa (siis silloin kun ihan oikeasti saa olla vain pojan kanssa, eikä tarvitse samalla säätää mitään työhön liittyvää) tuntuu oikeasti vapaa-ajalta. En ole pitkään aikaan kaivannut kahden keskistä aikaa miehen kanssa tai edes oikeastaan yksin oloa, paras vapaapäivä on sellainen, jonka voi viettää koko perheen kanssa tai edes pojan kanssa. Meillähän ei tosiaan ole yhtään yhteistä vapaapäivää miehen kanssa. Hän on töissä lauantaina, kun minulla on vapaapäivä ja miehen vapaapäivät taas ovat sunnuntai ja maanantai.

Tällä viikolla olen pahoittanut mieleni usein. Minussa on sellainen ongelma, että olen aivan älyttömän herkkä ottamaan itseeni ja jos asiaa ei saa keskusteltua asianomaisten kanssa, se jää vaivaamaan ja kannan sitä mukanani. Miten oppisin unohtamaan ja ohittamaan sellaiset kommentit, jotka ovat epäasiallisia ja kohtuuttomia. Parasta unohdusterapiaa ovat nämä päivät, kun saan tehdä mitä huvittaa. Työpäivinä minulla on aina sellaisia odotteluhetkiä bussissa, bussipysäkillä, tuntien välissä ja illallakin, milloin työasiat vain pyörivät päässä väistämättä.

Kävin tänään pojan kanssa kaupungilla kirpputorilla ja vähän muutenkin pyörimässä. Päälläni oli tietenkin hame, mikä on ihan luksusta hikisiin työvaatteisiin verrattuna. Mikä hienoa, löysin kirpparilta kaksi mukavaa hupparia, t-paidan ja kaksi käsinukkea. Citymarketista lähti matkaan vielä muumi-uimapuku pojalle. Poika kun käy isänsä kanssa aina maanantaisin uimassa niin on syytä olla hyvä uimapuku.

Kotona me otimme itseämme niskasta kiinni ja pistimme kodin tavarat järjestykseen. Muutama viikko sitten päätimme siirtää olohuoneen työhuoneeseen ja työhuoneen olohuoneeseen, jotta saisimme lisää tilaa lapsen leikeille ja toisaalta työtavaroille. Hommahan jäi silloin vähän puolitiehen ja olen senkin takia ollut vähän hermostunut, kun kaikki tavarat ovat olleet kadoksissa. Noh nyt ne ovat enemmän kuin järjestyksessä ja huomenna pääsemme tekemään sen perussiivouksen sitten viimeinkin. Vaikka en olekaan täydellisen siisteyden ystävä, niin täytyy kyllä myöntää, että kotona on ihan erilainen tunnelma nyt. Kynttilöitäkin teki mieli laittaa palamaan, kun on niin nättiä. Ehkäpä työpäivätkin maistuvat erilaisilta, kun ei heti ovella tule vastaan kamala määrä tekemättömiä kotitöitä ja työtavarat löytyvät yhdestä paikasta, minun omasta työnurkkauksesta.

Ai niin. Meidän poika on alkanut nyt selvästikin puhumaan. Hänen puheenkehityksensä oli tauolla kauan aikaa, kun kaikki aika meni kävelyn harjoitteluun ja sitä harjoiteltiinkin kauan ja perusteellisesti niin kuin tuolla meidän pojalla on tapana tehdä. Selvästikin kaikkia sanoja hän yrittää toistaa, mitä kuulee. Suosikkisana taitaa olla "taatuu" eli suomeksi "kaatuu" sekä "pippu" eli "tippu". Luonnollisesti näihin sanoihin liittyy tekeminen, poika kaatuu tahallaan ja huutaa sitten mahallaan "taatuu" ja nauraa vielä perään ja ruokapöydässä on ah niin ihanaa harrastaa maitolasin tahallista kaatamista ja asioiden tiputtelua. Mopon perään huudetaan innoissaan "popo". Yhtenä päivänä poika sanoi yhtäkkiä "tiito" eli "kiitos" ja sekös tuntui hyvältä. En ole pitänyt näistä sanoista sen kummemmin kirjaa, kun ne vaihtelevat vähän päivästä toiseen. "Isi" on kuultu silloin tällöin ja monia muitakin sanoja on kuultu muutamia kertoja. Vähitellen, vähitellen.

Jospa se tästä taas arki lähtee rullaamaan.

5 kommenttia:

  1. Oi, sanoja! <3 Meillä odotellaan edelleen kärsivällisesti.. Pikkuhiljaa perässä toistellaan, mutta nekin on oikeastaan vahinkoja.

    Siisti koti on ihana <3 Jotenkin on oma fiilis ihan erilainen, kun saa tulla siistiin kotiin.

    Ja kovasti tuntuu äitiys vaikuttaneen sinuun samoin kuin tähänkin mammaan.. mikään yksinolo ei ole niin ihanaa kuin oman pikkuisen kanssa touhaaminen <3 Ehkä sekin vielä muuttuu viimeistään kun kaveri saavuttaa teini-iän, mutta nautitaan nyt tästä <3 ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi! Jotenkin vasta nyt sen on hoksannut, kun käy töissä, että kaikki se aika minkä saa viettää lapsen kanssa on etuoikeus. Ymmärrän kyllä täysin senkin, jos toiset kaipaavat lomaa lapsestakin. Niin minäkin olen kaivannut silloin hoitovapaalla. Nyt valitsen mieluummin toisin, koska muuten minulla olisi aivan valtava ikävä poikaa koko ajan.

    En tiijä onko ne sanat meitin pojalla sen kummempia kuin vahinkoja, mutta siitähän se lähtee :).

    Ihanaista oloa ja eloa teille Jellona!

    VastaaPoista
  3. Kyllähän sitä "lomaakin" kaipaa.. en sitten tiedä onko se lomaa nimenomaan lapsesta vai vain sitä yksinoloaikaa ja lepoa. Kyllä tässä vähän hirvittää koska ne ensimmäiset kauhun tuntemukset alkaa tällä hoitovapaalaisella nostaa päätään :D

    Kiitos samoin <3

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä työpohdintoihin! Itse koen sen niin, etten niinkään kaipaa "lomaa lapsesta" vaan haluan välillä toteuttaa itseäni muillakin elämänaloilla kuin äitinä. Oma alani on niin mielenkiintoinen, en luopuisi siitä millään!

    Eikö ole mahdollista tehdä tanssihommia työksi päiväsaikaan? Pidän peukkuja, että sopiva ratkaisu löytyy :-)

    VastaaPoista
  5. Niin ehkä ilmaisin asian vähän huonosti :). Kyllähän sitä moni varmasti kaipaa juuri sitä, että voi olla muutakin kuin äiti. Kiitos! Erilaisia ratkaisuja tässä etsiskelen, ehkä se sopiva vielä löytyy.

    VastaaPoista

Tervetuloa jakamaan ajatuksia rakentavassa hengessä kanssani!

Lukijat