Tämä ei ole mitenkään ajankohtainen runo omassa elämässäni. Kirjoitin sen viime yönä liittyen yhteen tanssiin, jonka olen tehnyt. Hauska huomata, että pystyn kirjoittamaan myös sellaisista aiheista, jotka eivät ole tunnetasolla itselle henkilökohtaisia.
Veteen piirrettyä
Edessäni
vain veteen piirretty viiva,
jota pitkin kulkea.
Ilkeät aallot
viskovat,
lyövät vasten.
Vajoan syvälle tummaan.
Pinnan alla
hämyinen kajo.
Hiljaisuuden läpi
kuulen kumean laulun.
Antaudun.
Vesi kannattelee,
lempeät virrat kuljettavat minua,
tulen osaksi
aaltojen ihanaa tanssia.
Hei! Kiitos vierailusta blogissani, nyt vasta huomasin... Laitan tähän saman vastauksen kuin omaan blogiinikin:
VastaaPoistaNo itse olen käyttänyt "feresi-tunikaa" niin, että olen sominut jonkun kevyen huivin vyötärölle. Ilman mitään on vähän liian odottava äiti -fiilis :)
Olen suunnitellut, että etukpl:lle voisi tehdä muutaman samanlaisen laskoksen, kuin takana, mutta sitten pitäisi laittaa vetoketju sivulle (tytön feresiin laitoinkin)pukemisen helpottamiseksi. Tosin en tiedä, alkaako malli siinä vaiheessa olla jo liian kaukana alkuperäisestä...
Niin vähän arvelinkin, ettei ehkä ilman vyötä/essua toimi. Huivi onkin oiva idea. Ompelin sellaisen kiilaferesin ystäväni kaavalla ja siitä tuli kyllä kiva ja toimi ilman vyötäkin :).
VastaaPoistaKokeile ihmeessä tuota, saahan perinne elää edelleen :).