1. OSA: Laiva on lastattu lapsiperheillä ja Taivaltelua Tukholmassa

Läksimme matkaan torstaina 8.6. iltapäivällä. Ensimmäinen haaste oli päästä Lahdesta Helsinkiin Katajanokan satamaan. Matka oli vasta alussa ja rinkat tuntuivat painavan liikaa. Poika elämöi lähijunassa, ei ehkä arvannut, että saisi viettää vielä muutaman tovin junassa matkan aikana. Helsingissä satoi, ajattelimme sen olevan lämmittelyä Pohjois-Norjan sateita varten.

Terminaalissa kaikki sujui niin kuin pitikin. Poika nukkui päiväunia koko odotteluajan ja heräsi sopivasti, kun olimme kotiutuneet hyttiimme. Ennen ihmettelin, miksi laivoilla näkee niin paljon lapsiperheitä. En ihmettele enää. Ne on ne leikkihuoneet! Vau! Niissä me vietimme melkein koko illan ja poika nautti sydämensä kyllyydestä leluista ja toisten lasten seurasta. Laivalla olo on muutenkin hyvin helppoa lapsen kanssa, kun ruuan pääsee helposti lämmittämään, pääsee vessaan vaihtamaan vaipan ja mikä parasta lapsella on tilaa ja mahdollisuus liikkua. Nukkumaan meno olikin sitten toisenlainen härdelli, mutta se oli odotettavissakin. Yön nukuimme kuitenkin todella hyvin.

Aamulla saavuimme Tukholmaan. Kävelimme satamasta keskustaan. Se oli meidän periaate koko loppumatkan ajan, pikkumatkat kävelemme. Meidän oli tarkoitus nopeasti viedä tavarat asemalle säilytykseen, ostaa kaupasta ruokaa ja etsiä puisto, jossa voisimme evästää ja päästää pojan irti. Ei menny niin kuin suunnittelimme. Aseman löytäminen oli ensimmäinen haaste. Yritimme oikaista ja kompastuimme omaan nokkeluuteemme. Asema löytyi, mutta kaikki säilytyslokerot olivat täysiä. Päädyimme kantamaan rinkkoja koko päivän ajan. Tukholman keskustasta kaupan löytäminen, se on haaste se! Me kiersimme monta tuntia. Onneksi meillä oli evästä jäljellä, jotta poika sai jotain syödäkseen. Lopulta löysimme kaupan paikasta, josta olimme kiertelyn aloittaneet.

Hyvin ravittuina päätimme viettää loppuajan jossakin puistossa. Mies kadulla opasti meidät kuninkaanpuistoon, missä oli menossa katutaidefestivaalit. Poika nukkui ja sillä välin me nautimme taiteesta. Ensimmäisen taiteilijan kohdalla ei voi puhua nauttimisesta. Taiteilija väänteli itseään ihmeellisiin asentoihin, pujottautui tennismailan kehikon läpi ja heitti huonoa huumoria. Toinen esitys oli kerrassaan hurmaava. Kaksi miestä jonglöörasi, harrasti akrobatiaa ja kertoi hauskoja juttuja. Kaksikko muun muassa otti yleisöstä vapaaehtoisen naisen, kelle he sitten lauloivat serenaadin, tarjosivat lasillisen viiniä, kohtelivat kaikin tavoin kuin prinsessaa. En ole ikinä nähnyt vastaavaa. Poika heräsi esityksen loppupuolella. Suurkaupungissa liikkuminen lapsen kanssa ei ole kovin mukavaa siinä mielessä, kun lapsen liikkumista joutuu rajoittamaan muun muassa lasinsirpaleiden vuoksi. Poika ei siis oikein ollut kaupungilla seikkailun perään. No me onneksi selvisimme helteisestä ja ruuhkaisesta Tukholmasta ehjinä junaan.